keskiviikko 31. heinäkuuta 2019

Ninka Reitun Messi ja mysteeri -kuvakirjat

Lastenkirjailija-kuvittaja Ninka Reitun Messi ja mysteeri -kuvakirjasarjassa on ilmestynyt kolme teosta: Kaikki järjestyy! (2013), Käpälät kohti seikkailua! (2014), Kattiralli (2015). Ninka Reittu on ällistyttävä lastenkirjantekijä, joka on onnistunut näissä kissaperheen kommelluksia käsittelevissä kuvakirjoissaan saavuttamaan uudenlaista kuvakirjakerrontaa.

Kaikki järjestyy! on vielä suhteellisen perinteinen kuvakirja. Aukeamalla on tekstiä ja kuvia sopivassa suhteessa. Kuvat ovat maltillisia - riehakkaita mutta perinteisesti aseteltu sivulle. Kuvissa on söpöjä otuksia - nämä kissat ovat todellisia hurmureita! Rehellisessä tunteiden ilmaisussa Reittu lähtee jo hieman irrottelemaan - tunteita näytetään sarjakuvamaisen suurieleisesti. Yksi aukeama vihjailee jo tulevasta: kaupunkikuva on nerokas, siihen uppoaa, pää menee pyörälle siitä kaikesta, mitä Reittu on yhteen kuvaan tunkenut.

Oikea alakulma! Viuh!

Kuvat ja sanat täydentävät toisiaan,
mutta kuva voittaa.
Nenää kaivava koira on vastustamaton.

Vasemmalla puolella trillerimäistä tunnelmaa.

Nerokas kaupunkikuva!

Majakkakuva on niin jännittävä, että melkein toivoisi,
että se koko aukeama olisi musta.
Katso myös kissojen realistista ja hauskaa liikehdintää.

Liikettä!

Söpöstelyä!

Käpälät kohti seikkailua! räjäyttää potin. Tekstiin ei kiinnitä tässä kirjassa enää lainkaan huomiota, sillä kuvat liian herkullisia, että niistä voisi kääntää katseensa pois. Lukija putoaa kuviin, sätkii siellä ympäri ämpäri aina uuden ärsykkeen perässä. Kuvia tuijottaa ahnaasti ja sivuja selaa hotkien - lisää, lisää, LISÄÄ! Kirjan voi lukea tai pikemminkin KATSOA useaan kertaan, sillä nähtävää on niin paljon! Tässä kuvakirjassa Reitun kuvakerronta on täysin omalla tasollaan: se on uutta luovaa, lähes läkähdyttävän vilkasta, vallankumouksellisen villiä, sarjakuvamaista ilotulitusta! Tämä kirja on taatusti lapsen mieleen.

FUUM! Kirja pärähtää käyntiin!
Tähän kuvaan verrattuna Richard Scarryn ja Mauri Kunnaksen
kuvat ovat tasaisia ja tylsiä.

Visuaalinen vuoristorata!

Sarjakuvamaisuus toimii kuin häkä.

Hyrisyttävä tunnelma luodaan
värien ja muotojen vastakohdilla.

Kuinka monta Messiä mahtuu yhdelle aukeamalle?
Yksi Reitun nokkelimpia luomuksia!

Pelkkä katsominen hengästyttää
ja saa jalan vipattamaan!

Tummat kuuset hillitsevät ja rajaavat.
Oikeassa reunassa kaartuva kuusi kallistaa
koko maailman vinoksi
ja korostaa öisen maiseman salaperäisyyttä.

Vielä viimeisellä aukeamalla riittää nähtävää.
Sanat loppuvat, mutta kuva vasta alkaa.

Kattirallissa Reittu vie kuvakerrontansa vielä uudelle tasolle: sivut ovat taas TÄYNNÄ kuvia, mutta nyt aukeamissa on tarkkaa asetelmallisuutta. Näin kuvat eivät ole yhtä päällekäyviä kuin edellisessä teoksessa mutta eivät myöskään aivan yhtä eläviä. Upeita silti! Kattiralli on fantastinen päätös Messi ja mysteeri -kuvakirjatrilogialle, joka ansaitsee paljon pieniä lukijoita!

Taidokasta juonenkuljetusta kuvin.

Alasivun kasvit reunustavat kuvan
ja siten rauhoittavat päätöntä menoa.

Liike leviää joka suuntaan - todellista silmäkarkkia!

Upea zoomaus ja kuvakulman vaihto.

Paljon yksityiskohtia - ja silti tunnelma on
unenomainen ja herttainen.

Ulf Starkin ja Linda Bondestamin kuvakirjat

Ruotsalainen lastenkirjailija Ulf Stark ja suomalainen kuvittaja Linda Bondestam ovat tehneet yhteistyössä neljä kuvakirjaa.

Diktaattori (Diktatorn, 2010)
Uhmaikäisen vertaaminen diktaattoriin tuntuu ensin hauskalta idealta, mutta vitsi lopahtaa pian. Lapsen verhoaminen Stalin-vaatteisiin ja muutkin diktatuurisymbolit muuttuvat hyvin nopeasti mauttomiksi. Ensimmäistä kertaa tämän blogin aikana minun täytyy todeta, että tätä teosta en suosittele lapselle millään tavalla. Kirja opettaa ihannoimaan väkivaltaa ja seksuaalista ahdistelua. Diktaattorilapsi tuijottaa Sirkka-lasta, jopa vahtii tätä nukkuessa, ja lopuksi kirja vielä kehtaa väittää, että Sirkka pitää tällaisesta kohtelusta ja onkin salaa jopa kiinnostunut diktaattorilapsesta. KUVOTTAVAA. Tällaisilla kirjoilla kasvatetaan uutta #metoo-sukupolvea.


Kaikki tämä (Allt det här, 2012)
Kirjassa on ihan nätti sanoma: kaikki tämä maailmassa on tarjolla lapselle. Sanoma ei kuitenkaan saavuta lukijaa, koska muka-kaunis teksti ja muka-hauska kuvitus eivät mätsää. Teos ei ole ehyt vaan sekalainen sarja yhteensopimattomia kuvia ja sanoja.



Oma pieni pikkuruinen (Min egen lilla liten, 2014)
Outo mutta ihan söpö kertomus Olennosta, joka on yksinäinen ja haluaa oman hoivattavan. Teos tarjoaa lukijalle tulkinnanvaraa.




Ennen näkymättömiä eläimiä (Djur som ingen sett utom vi, 2016)
Tämä filosofinen kuvakirja on Starkin ja Bondestamin yhteistyön helmi: fantasiaolennoista rupatteleva kirja on mielikuvituksellinen sekä sanojen että kuvien tasolla.






Riikka Juvosen ensimmäinen kuvitustyö

Suitsutettu taiteilija Riikka Juvonen aloitti kuvittajanuransa vuonna 1976 kuvittamalla brittiläisen John Masefieldin lastenkirjan suomennoksen Keskiyön kansaa (The Midnight Folk, 1927). Fantasiakirja tarjoaa kuvittajalle paljon kiinnostavaa materiaalia. Mustavalkokuvitus on pullollaan ilmeikkäitä ihmishahmoja ja kujeilevia eläimiä. Juvosen kuvissa on vinksahtaneen hurmaava ja viekkaan humoristinen tunnelma, ja hän paljastaa omaperäisen tyylinsä jo ensimmäisessä kuvitustyössään. Keskiyön kansan kuvissa on monia myöhemmistä kuvituksista tunnistettavia piirteitä: ihmiset kuvataan usein profiilissa, hevoset poseeraavat uljaissa, taidehistoriasta tutuissa asennoissa, ja muut eläimet ovat häpeilemättömän söpöjä. Jotain virkistävääkin Keskiyön kansan kuvissa on - myöhempien kuvitusten supersuloisuuden tilalla on jopa hiukka groteskiutta ja ripaus vaaran tuntua.










sunnuntai 28. heinäkuuta 2019

Astrid Lindgrenin muita kuvakirjoja

Tässä tekstissä esittelen niitä Astrid Lindgrenin kuvakirjoja, joissa on muiden kuin Ilon Wiklandin tekemä kuvitus. Kuvittajia ovat Maria Törnqvist, Harald Wiberg, Sven Otto S., Pija Lindenbaum ja Hans Arnold.


Hämäränmaassa (I Skymningslandet, 1994)

Satu alkaa yhtä surullisesti kuin Veljeni Leijonamieli: lapsi makaa tautivuoteessa ja ohikuulee kurjan totuuden terveydentilastaan. Hämäränä hetkenä huoneeseen ilmestyy Liljanoksa, joka vie lapsen seikkailuun!

Kuvakirjassa on Maria Törnqvistin kuvitus - tarinan mukaisesti hämärä sellainen, mikä antaa kuvakirjalle sangen ankean asun, jolloin ei synny kuvaa riemukkaasta paosta.

Maria Törnqvist: Hämäränmaassa.

Maria Törnqvist: Hämäränmaassa.

Maria Törnqvist: Hämäränmaassa.

Tarina on ilmestynyt ensi kerran Pekka Peukaloinen -kokoelmassa Eva Billow'n kuvittamana ja myös Satuja-kokoelmassa Ilon Wiklandin kuvittamana.

Eva Billow'n Hämäränmaassa-kuvitus.

Eva Billow'n Hämäränmaassa-kuvitus.

Ilon Wiklandin Hämäränmaassa-kuvitus.

Ilon Wiklandin Hämäränmaassa-kuvitus.

Itaran isännän markkinamatka (När Bäckhultarn for till stan, 1989)

Jussi muistelee edesmennyttä Kukkanen-lehmäänsä. Humalainen Jokelaisen isäntä hukkaa oman vasikkansa, jonka Jussi pelastaa lumisesta ojasta. Mutta saako Jussi pitää vasikan, kun Jokelainen aamulla muistaa kadonneen vasikan?

Maria Törnqvistin kuvitus tuo hienosti esiin tunteet, joita lehmän menetykseen liittyy.

Maria Törnqvist: Itaran sisännän markkinamatka.

Maria Törnqvist: Itaran sisännän markkinamatka.

Maria Törnqvist: Itaran sisännän markkinamatka.

Maria Törnqvist: Itaran sisännän markkinamatka.

Maria Törnqvist: Itaran sisännän markkinamatka.

Kertomus on ilmestynyt ensi kerran Smoolannin sankari -kokoelmassa nimellä Jokelaisen isännän kaupunkimatka.


Kalle, Smoolannin sankari (När Adam Engelbrekt blev tvärarg, 1991)

Maalaistarina karanneesta sonnista.

Törnquist on tehnyt viihdyttävän kuvituksen. Upeat kuvat hehkuvat keväistä valoa, ja sonnin karkumatka saa humoristisia mittasuhteita. Ihmiset ovat pieniä suuressa maisemassa, mikä korostaa entisajan maalaisväestön yhteisöllisyyttä ja yhteyttä luontoon.

Maria Törnqvist: Kalle, Smoolannin sankari.

Maria Törnqvist: Kalle, Smoolannin sankari.

Maria Törnqvist: Kalle, Smoolannin sankari.

Maria Törnqvist: Kalle, Smoolannin sankari.

Tarina on ilmestynyt ensi kerran vuonna 1951 Kajsa Kavat -kokoelmassa, jossa tarinan nimi oli Småländsk tjurfäktar. Tarina suomennettiin vuonna 1983 Smoolannin sankari -kokoelmassa, jossa on mukana 1950-luvun alkuperäinen kuvitus, à la Ingrid van Nyman.

Ingrid van Nymanin alkuperäiskuvitus tarinaan.

Päivärinne (Sunnanäng, 2003)

Päivärinne on järkyttävän surullinen tarina köyhistä huutolaissisaruksista, joiden elämä on kamalaa ilkeän isännän ja kiusaavien koulutoverien seurassa. Lapset pääsevät vierailemaan Päivärinteeseen, jossa on niin ihanaa, että sieltä ei koskaan haluaisi poistua. Lindgrenin satu puolustaa lapsen oikeutta turvalliseen ja onnelliseen lapsuuteen. Lindgren on aina lapsen puolella, eikä hän kaihda teoksissaan vaikeitakaan ratkaisuja - Veljeni Leijonamielessä lasten itsemurhat ovat siitä ääriesimerkki, mutta myös Päivärinteessa on samoja kaikuja.

Maria Törnqvistin rakentaa kuvituksessaan väreillä arkitodellisuuden ja Päivärinteen välisen ristariidan.

Maria Törnqvist: Päivärinne.

Maria Törnqvist: Päivärinne.

Maria Törnqvist: Päivärinne.

Maria Törnqvist: Päivärinne.

Maria Törnqvist: Päivärinne.

Maria Törnqvist: Päivärinne.

Maria Törnqvist: Päivärinne.

Maria Törnqvist: Päivärinne.

Satu on julkaistu ensimmäisen kerran ruotsiksi Sunnasäng-satukokoelmassa (Päivärinne) vuonna 1959 ja suomeksi ensi kerran teoksessa Satuja vuonna 1981 (Sagorna, 1980) Ilon Wiklandin kuvituksen kera.

Ilon Wiklandin kuvitus satuun.

Ilon Wiklandin kuvitus satuun.

Ilon Wiklandin kuvitus satuun.

Ilon Wiklandin kuvitus satuun.

Ilon Wiklandin kuvitus satuun.

Kotitonttu (Tomten, 1960)

Astrid Lindgren on sovittanut Viktor Rydbergin rakastetun joululaulun ("Tonttu ei vaan saa unta") proosamuotoiseksi lastenkirjaksi, johon Harald Widberg on tehnyt kuvituksen.

Kotitonttu.

Kotitonttu.

Kotitonttu.

Kotitonttu.

Tallin joulu (Jul i stallet, 1961)

Jeesuksen syntymätarina on siirretty ruotsalaiseen maalaismiljööseen. Harald Wibergin kuvat ovat turhan siloteltuja.

Tallin joulu.

Tallin joulu.

Tallin joulu.

Soittaako lehmus, laulaako satakieli? (Spelar min lind, sjunger min näktergal, 1984)

Köyhä Malin joutuu asumaan vaivaistalossa. Iloa kurjaan arkeen tuo haave lehmuksessa laulavasta satakielestä, ja sadun keinoin haave toteutuu surumieliseen sävyyn.

Sven Otto S.:n kaunis kuvitus tavoittaa Malinin herkkyyden ja tarinan melankolisen mutta toiveikkaan tunnelman. Malin on liian hyvä tähän kurjaan maailmaan.

Svend Otto S.: Soittaako lehmus, laulaako satakieli?

Svend Otto S.: Soittaako lehmus, laulaako satakieli?

Svend Otto S.: Soittaako lehmus, laulaako satakieli?

Svend Otto S.: Soittaako lehmus, laulaako satakieli?

Satu on peräisin vuoden 1959 satukokoelmasta Päivärinne (Sunnasäng), joka on julkaistu suomeksi osana Satuja-kokoelmaa (Sagorna), jonka on kuvittanut Ilon Wikland.

Ilon Wiklandin kuvitus satuun.

Ilon Wiklandin kuvitus satuun.


Kastehelmi (Mirabell, 2002)

Köyhä lapsi haaveilee nukesta, kylvää taikajyvän, josta syntyy elävä nukke nimeltä Kastehelmi.

Kuvittaja Pija Lindenbaum on luonut satuun rujon viehkoja kuvia mutta aika staattisia asetelmia. Kuvien tarkka rajaus tekee kuvakirjasta ahtaan eikä tarina oikein lähde lentoon.

Pija Lindebaum: Kastehelmi.

Pija Lindebaum: Kastehelmi.

Pija Lindebaum: Kastehelmi.

Pija Lindebaum: Kastehelmi.

Pija Lindebaum: Kastehelmi.

Satu ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna Pekka Peukaloinen -satukokoelmassa (ruotsiksi 1949, suomeksi 1951) Eva Billow'n kuvittamana ja myöhemmin Satuja-kokoelmassa (ruotsiksi 1980, suomeksi 1981) Ilon Wiklandin kuvittamana.

Eva Billow'n Kastehelmi.

Eva Billow'n Kastehelmi.

Ilon Wiklandin Kastehelmi.

Ilon Wiklandin Kastehelmi.

Kultasiskoni (Allkäraste syster, 1973)

Yksi Lindgrenin rakastetuimpia kuvakirjoja Hans Arnoldin lumoavalla kuvituksella. Lisää kuvia tässä tekstissä.

Hans Arnoldin Kultasiskoni.

Satu on ilmestynyt ensi kerran Pekka Peukaloinen -kokoelmassa, jossa sen kuvitti Eva Billow. Satuja-kokoelmassa satu koristautui Ilon Wiklandin kuvin.

Eva Billow'n Kultasiskoni.

Ilon Wiklandin Kultasiskoni.

Ilon Wiklandin Kultasiskoni.