perjantai 22. helmikuuta 2019

Libico Marajan satukuvituksia

Italialaiskuvittaja Libico Marajan (1912-1983) kuvituksia on ilmestynyt Suomessa Suuri satukirjasto -kokoelmassa vuonna 1980. Maraja tekee moniulotteisia ihmishahmoja: viehkeitä, rujoja, humoristisia, rajujakin. Hahmoihin syntyy kiihkeyttä ja vivahteikkuutta kiihtyneillä katseilla ja magneettimaisella liikkeellä. Marajan hahmot eivät ole pidättyväisiä vaan heittäytyvät elämään koko ruumillaan - ja tämän illuusion luo liikkeen tuntu, jonka Maraja upeasti luo kuviinsa.


Urhea pikku räätäli:
Räätälin liikkeet kielivät innostuksesta.
Maraja tekee "seitsemän yhdellä iskulla"
-sloganilla tunnetusta räätälistä sympaattisen.
Urhea pikku räätäli:
upeaa liikkeen kuvausta.
Lumivalko ja Ruusunpuna:
karhun tyytyväisyys, äidin tyyneys
ja teinityttöjen hämmästys.

Lumivalko ja Ruusunpuna:
Liikkeide ja ilmeiden kautta Maraja kertoo
Ruusunpunan sisäisestä maailmasta.
Lumivalko ja Ruusunpuna:
riemukas kotihetki.


Lumivalko ja Ruusunpuna:
hauska näkökulma.


Lumivalko ja Ruusunpuna:
toljottavat silmät ovat Marajan tavaramerkki.

Paimentyttö ja nokipoika:
harvinaisen rauhallinen hetki Marajan kuvituksissa.
Kohtaus on kuin suoraan Disney-elokuvasta.
Prinssi Ahmed ja haltijatar Peribanu:
tämän sadun tulkinnassa Maraja
viimeistään osoittaa monipuolisuutensa.
Hän ei lähde Lähi-idän tunnelmiin nuivailemaan
vaan heittäytyy häpeilemättä eksotiikkaan.
Kimallusta, salaperäisyyttä, ylväyttä.
Prinssi Ahmed ja haltijatar Peribanu:
uhkaava tunnelma.
Prinssi Ahmed ja haltijatar Peribanu:
hieno rajaus ja asetelma.
Prinssi Ahmed ja haltijatar Peribanu:
mystiikkaa.
Tätä kuvaa voisi tuijottaa tuntikausia.
Matkatoveri:
Vaalean ja kuvankauniin Johanneksen ulkomuoto
heijastelee hänen sisäistä kirkkauttansa.
Matkatoveri:
Ensi kohtaamisellaan Johannes ja noitaprinsessa
ovat silmin nähden epäsuhtainen pari.
Noitaprinsessa katselee viatonta Johannesta viekoittelevasti,
mutta epäselväksi jää silti,
mitä hän todella ajattelee nuorukaisesta.
Matkatoveri:
mikä on misogynistisen sadun hirvein hetki?
Kun matkatoveri piiskaa noitaprinsessaa,
vai kun Johannes yrittää hukuttaa noitaprinsessan?
Marajan aiemmat kuvat noitaprinsessasta ovat
pidättyväisiä, mutta nyt paljastuu naisen henkinen kaaos.
Matkatoveri:
Johannes näyttää kasvaneen pituutta,
mikä symboloi hänen kokemaansa sisäistä matkaa.
Noitaprinsessa on vapautunut pahuudesta mutta samalla menettänyt valtansa
ja katsookin nyt Johannesta, tulevaa herraansa, palvoen.
Noitaprinsessalla on silti yhä punaiset hiukset.
 
Kolme pientä miestä: kaksi siskosta rinnakkain metsässä.
Klassinen keino hyvän ja pahan ilmaisemiseen:
vaalea ja kaunis on hyvä, tumma ja ruma on paha.


Jos innostuit Marajasta, tässäpä googlausvinkki: Maraja on kuvittanut Book of Ballet -kirjan, jossa Marajan vie liike-eleganssin vielä hulppeammalle tasolle. Ja tässä italiankielisessä blogissa esitellään Marajan muuta kuvitustuotantoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti