perjantai 19. lokakuuta 2018

Riikka Juvosen kuvituksia kuvakirjoihin ja lastenkirjoihin

Riikka Juvonen on tehnyt valtavan mittavan ja monipuolisen tuotannon kuvittajana 1970-luvulta lähtien. Tässä blogitekstissä esittelen kevyen valikoiman Juvosen 40 vuoden uralta. Olen jättänyt pois tekstistä muun muassa lastenrunokirjat ja kristilliset lastenkirjat. Toisessa tekstissä
 

Raikku Rautakoura: Naavakuninkaan maassa (1983)
Naavakuninkaan maassa sisältää Raikku Rautakouran satuja ja saturunoja. Juvosen kuvissa on groteskia fantasiaa. Varhaisessa kuvitustyössä Juvosen luonnonkuvaus ei ole vielä löytänyt myöhempää heleää lämpöään, ja juuri siksi kuvat ovat Juvosen taiteen ystävälle mielenkiintoista tutkittavaa.






Raimo O. Kojo: Seitsemän savun peto (1985)
Kojon tarina kertoo taiteilijasta ja kahdesta lapsesta. Juvosen kuvituksessa terävyyttä, kenties siksi, että tarina sijoittuu Juvoselle tuttuun taiteen maailmaan.





Raili Mikkanen: Pikku Ilves kotimetsässä (1989)
Riikka Juvonen on luonut omaperäisen luonnonkuvaustyylin, josta Pikku Ilves kotimetsässä on hehkuva esimerkki. Mikkasen minimalistinen mutta suloinen tarina on hyvä innoittaja kauniille eläinkuville. Juvosen osaa tuoda eläinkuviin samaan aikaan herkkyyttä ja huumoria. Väripaletti luo lämpimän tunnelman ja ääriviivattomuus sadun tuntua.





 

Nina Banerjee-Louhija: Sininen paimenpoika (1988) & Maanjäristyspähkinä (1990)
Kumpikin Nina Banerjee-Louhijan teos kulkee alanimellä "intialainen tarina". Juvonen heittäytyy täysillä orientalismiin Sinisessä paimenpojassa ja vaihtaa väripaletin haaleasta kirkkaaseen Maanjäristyspähkinässä.


 
 
Eila Aro: Taikametsän ketunleipäjäljet (1990)
Pekka-poika kuulee jänniä juttuja Taikametsästä, josta kuuluu usein erikoisia ääniä. Eräänä iltana Pekka hiipii metsään, jossa Taikalintu kertoo Pekalle, että Levottoman Ketun jälkiin ei saa astua, sillä ketunleipäjäljistä tarttuu levottomuus. Pekka päättää vapauttaa Levottoman Ketun levottomuudesta. Metsässä on myös monia muita puhuvia eläimiä, kuten Uneksiva Kurki. Aron tarina on vaativa, ja samaa rataa kulkee Juvosen kuvituskin: kiehtovia muotoja, herkkiä värejä. Taikametsässä on tosiaankin taikaa Juvosen kuvituksessa. Kuten Kojon ja Mikkasen kirjat, myös Aron kirja on osa laadukasta Lasten oma kirjakerho -sarjaa.






Tuulia Aho: Taikahuilu (1991)
Ahon Taikahuilu-teos (oopperasta kirjaksi) on sukua Juvosen omalle Joutsenlampi-teokselle (baletista kirjaksi). Oopperan dramaattinen maailma on inspiroinut Juvosen hurjiin kuviin! Vahvojen värien ja hämmentävien kuvien keskellä Yön kuningatar ei hätkähdytä.




 

Marja Räihä: Torvensoitonhuilu (1994)
Räihän kirja on sympaattinen tarina Issakainen-nimisestä miehestä ja hänen kahdesta lemmikistään, Eenokki-koirasta ja Nika-kissasta, joka toimii tarkkaavaisena minäkertojana. Juvonen on tehnyt kirjaan epäoriginellin, selväpiirteisen mustavalkokuvituksen.


 
Unten maille (2007)
Useamman eri tekijän iltasatuja. Suurin osa Juvosen kuvista on hyvin perinteisiä satukuvia, mutta muutama kuva yllättää hauskasti.



 
Terttu Aakko: Kultainen sydän (2010)
Kultainen sydän on erikoinen tapaus: Terttu Aakon omakustannekirja on saanut Riikka Juvosen mystisen ja synkkämielisen kuvituksen!



 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti