tiistai 16. lokakuuta 2018

Kristina Segercrantzin satukuvituksia

Kristina Segercrantz on kuvittanut herkän kauniilla tyylillään lukuisia satukirjoja. Tässä tekstissä mainittujen satukuvitusten lisäksi Kristina Segercrantz on kuvittanut mm. oppikirjoja Marvi Jalon Kissojen taikayö (1983) ja Liisa Karakorven Noidan kummitytön (1985) sekä omat kuvakirjansa Nipa-orava nikkaroi (1991) ja Nipa-orava leipoo (1992).

Grimmin veljekset: Kultainen hanhi (1979) ja Punahilkka (1979)
Nämä Segercranztin ensimmäiset lastenkirjakuvitukset on painettu Italiassa vuonna 1979. Satukirjoja pääsee lukemaan Kansalliskirjastossa.

Punahilkka

 
Punahilkka

Kultainen hanhi

Kultainen hanhi
 
Suuri suomalainen satukirjasto (1988-1990)
Segercrantzin urotyö satukuvitusten saralla on mahtipontinen, neliosainen Suuri suomalainen satukirjasto. Näissä kuvissa silmä lepää ja mieli matkaa satumaahan.

Anni Swan: Aaltojen salaisuus

Anni Swan: Veli ja sisar

Joel Lehtonen: Luodetuuli ja kuolema

Raul Roine: Metsän väki käy Helsingissä

Raul Roine: Pakkanen ja jänis

Topelius: Koivu ja tähti

Tunteellinen siili ja muita suomalaisia eläinrunoja (1994)
Kirja sisältää nimensä mukaisesti eläinrunoja, joihin Segercrantz on tehnyt kuvituksen. Kuvien seesteiset värit ja humoristinen sisältö luovat hurmaavan kokonaisuuden. Tämän ja seuraavan teoksen on toimittanut Sanna Jaatinen.








Harakan aarre ja muita lintusatuja (1999)
Satukokoelma sisältää lintusatuja Suomesta ja muilta mailta. Kuvia ovat viehättäviä, linnut aidonnäköisiä mutta ilmeikkäitä.



 

Yrjö Kokko: Pessi ja Illusia (2002)
Segercrantzin kaunis ja herkkä kuvitus luo Kokon rakastettuun klassikkosatuun runollisen ja rauhaisan tunnelman. Pessi ja Illusia eivät ole kovin eläväisiä hahmoja. Suurimmassa osassa kuvista on melko laimea väritys, mutta väriloistoakin löytyy, varsinkin keltaisesta. Eläimet on kuvitettu kauniisti mutta myös hyvin realistisesti, minkä takia heitä on vaikea kuvitella henkilöhahmoina. Toisaalta eläinkuvat ovat opettavaisia. Segercrantzin kuvitus siirtää sadun “uudelle vuosituhannelle ja samalla lähemmäksi lapsilukijaa”, toteaa Maria Laukka kirjassa Tavaton kiire (2003).






 
Sakari Topelius: Muurahainen lääkärissä (2005)
Topeliuksen kielellisesti kepeä mutta juonellisesti dramaattinen tarina kertoo, kuinka muurahaisäiti vie jalkansa katkoneen lapsensa kaupunkiin hoidettavaksi. Äiti on tarinan sankari: neuvokkaasti yrittää ensin paikata lapsosen jalan, sitten tomerasti vie tämän kaupunkiin, pelastaa lapsensa hukkumiselta ja lopussa vielä asettuu muita muurahaisia vastaan. Supernainen! Segercrantzin haaleat värit hehkuvat kevään valoa, mutta Segercrantzin tunnelmoiva tyyli ei sovi Topeliuksen satuun. Näin dramaattinen satu kaipaisi terävämmän kuvituksen.




 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti