sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Rudolf Koivun kuvituksia Grimmin satuihin

Rudolf Koivun kuvituksia Grimmin satuihin on ilmestynyt K. Merikosken suomentamassa kokoelmassa Grimmin kauneimmat sadut (1946).









L. Frank Baumin Ihmemaa Oz -kirjat

 

Amerikkalainen L. Frank Baum kirjoitti 1900-luvun alussa lukuisia fantasiamaa Oziin sijoittuvia kirjoja. Ensimmäinen on niistä tunnetuin: Ihmemaa Oz, jossa kansaslainen pikkutyttö Dorothy kulkeutuu pyörremyrskyn mukana Ozin ihmemaahan.


Ihmemaa Oz:
Dorothy tapaa Pelättimen.


Ihmemaa Oz:
Peltimetsuri liittyy joukkoon.

Ihmemaa Oz:
Pelkurileijonan myötä syntyy
ikoninen nelikko.
 
Muutamia Baumin kirjoja suomennettiin 1970-luvulla, mutta järjestelmällisesti niitä alettiin suomentaa vasta sata vuotta kirjojen alkuperäisen ilmestymisen jälkeen. 2000-luvun alussa suomennettiin nimittäin viisi Oz-kirjaa: Ihmemaa Oz (2001), Ozin kapinalliset (2002), Ozin prinsessa (2002), Ozin velho (2003), Tie Oziin (2005). Nämä viisi ensimmäistä Oz-kirjaa ilmestyivät englanniksi vuosina 1900-1909.

Ihmemaa Oz
- tapaamme velhon!
 
Suomentajia Oz-projektissa oli useita (Tuomas Nevanlinna, Veera Saarelainen, Inka Parpola) mutta kuvittajia yksi: sarjakuvataiteilija-kuvittaja Petri Hiltunen teki teoksiin ilmeikkäät, hauskat ja groteskit mustavalkokuvitukset sekä herkulliset värikannet.




Ihmemaa Oz: Petri Hiltunen on parhaimmillaan kammottavissa ja kummissa kuvissa.


Oli todellinen kulttuuriteko, että Baumin hurmaavat fantasiakirjat tuotiin suomalaisille nykylukijoille sekä visuaalisesti että kielellisesti upeassa paketissa! Rakastuin Oz-kirjoihin teini-ikäisenä juuri näiden viiden suomennoksen kautta. Baumin villi ja vinksahtanut fantasiamaailma vetosi minuun niin pahasti, että aloin jopa haaveilla irrotettavista päistä!
 
Oz-kirjat ovat viihdyttävää luettava. Joka kirjassa Baum laajentaa Ozin fantasiamaailmaa: tulee uusia paikkoja ja hahmoja, eikä mielikuvituksella tosiaan ole mitään rajoja. Juonet ovat jännittäviä, dialogi kirpakkaa. Lopussa tapahtuu usein jotain todella maagista, mutta sentimentaalisuuteen ei yleensä vajota. Joskus kirjoissa on myös kaunis, ihmissydämiä luotaavan ja taivaantähtiä tavoittelevan hieno loppu, kuten Ozin kapinalliset -kirjassa. Lue, niin tiedät!

Ozin kapinalliset -kirjan
 sympaattinen pääkaksikko
Tip ja Kurpitsapää.

Ozin prinsessassa
on jännittävä juoni
ja mahtava sivuhenkilö,
Villiina-kana!


Ozin velho -kirjan
loppujammailua.

Tie Oziin -kirjan
juhla-aterialla tavataan
monia rakkaita hahmoja.
 

Riikka Juvosen kuvakirjoja ja satukirjoja

Suomalaisen kuvitustaiteen kärkinimi Riikka Juvonen ei ole tyytynyt vain muiden tekstien kuvittamiseen vaan on tehnyt myös laajan tuotannon lastenkirjailijana. Tässä blogitekstissä esittelen Juvosen lastenkirjallisuustuotantoa, joka kattaa runsaasti eläinaiheisia kuvakirjoja ja satukokoelmia.
 
Juvonen teki ensimmäiset ihkaomat lastenkirjansa 1980-luvulla ja löysi oman tyylinsä toden teolla 1990-luvulla. 1980-1990-luvun työt ovatkin Juvosen lastenkirjatuotannossa kiinnostavinta aikaa. Erityisen kiehtovia töitä on lumoaviin kuviin kietoutuva Joutsenlampi sekä terävillä huomioilla ja koskettavilla tarinoilla ihastuttava Pikku enkeli -trilogia.
 
2000-luvun teoksissa on latteita aiheita; kirjailija on tehnyt itsellensä helppoa kuvitettavaa, ja vähäinenkin pisteliäisyys kaikkoaa kirjoista. Yllättäen Juvosen viimeisin teos Roope roska-auto on hänen tuotannossaan aiheeltansa virkistävä poikkeus mutta toisaalta autokirjojen joukossa tylsähkö teos.
 
 
Aavikon ratsu, Zarka (1984)
Hevoset ovat nättejä mutta hieman pömpöösin näköisiä. Itämaiset tunnelmat heräävät henkiin Juvosen kuvissa.





 
Joutsenlampi (1987)
Juvonen kertoo Tsaikovskin lumoavan baletin tarinan uudelleen. Kuviin hän on valinnut aiheiksi tarinan jännittävimmät ja tunteikkaimmat hetket. Ihana kuvakirja!






 
Etana ja appelsiini (1990)
Hieman höpsähtänyt tarina appelsiinista haaveilevasta etanasta. Kuvat ovat persoonallisia ja jännittäviä.




Musta pantteri (1990)
Juvonen on omimmillaan eläinkuvien parissa. Mustassa pantterissa onkin upea kuvitus!



 
Aleksi, metsän leijona (1993)
Sirkuksen Aleksi-leijona on aina haaveillut Afrikasta, josta se lapsena kuuli ihania tarinoita äitijellonalta. Niinpä Aleksi karkaa sirkuksesta - tosin Aleksi ei tiedä, että ulkona ei olekaan afrikkalainen savanni vaan supisuomalainen metsä! Aleksi nautti "Afrikassa" asumisesta ja tutustuu metsän eläimiin. Vasta syksyllä juteltuaan muuttolintujen kanssa Aleksi ymmärtää, ettei olekaan Afrikassa, ja talvella Aleksi makaa lannistuneena kinoksessa ja kaipaa Afrikkaan enemmän kuin koskaan. Aleksi kohtaa vanhan kouluttajansa, joka on irtisanoutunut sirkuksesta ja ostanut maatilan Afrikasta. Aleksi pääsee mukaan Afrikkaan - vapaana leijonana! Omassa kuvakirjassa teksti ja kuvat sulautuvat yhteen lumoavalla tavalla. Eläimet ovat runollisen kauniita.




 
 
Sirkku, pieni muuttolinto (1997)
Yksi Juvosen upeimmista kuvituksista.



 
 
Apu, urhea jäänmurtaja (1998)
Jäänmurtajasta kertovassa kirjassa on erilainen päähenkilö. Kuvissa on talvisen laimeat värit ja liikaa toistuva kuvakulma. Jäänmurtajaa Juvonen ei saa kuvissa eläväksi, vaikka tekstissä tällä onkin paljon tunteita.




 
Pikku enkelin silmäterä (1995)
Pikku enkeli -kuvakirjatrion ensimmäinen osa on koskettava kertomus pienestä Martta-enkelistä, joka saa tehtäväkseen toimia suojelusenkelinä.


 
 
Pikku enkelin lemmikit (1997)
Martta opettaa muille enkeleille eläinten arvon.



 
Pikku enkelin unisadut (1999)
Martta-enkeli etsii lisää unisatuja, jotta lapset saavat unta. Unisaduissa on paljon eläimiä - viehättävää kuvitettavaa Juvoselle.





 
 
Laulava susi (2001)
Pohjoisen luonnon lumoa Juvosen kuvissa.






 
Sadesatuja (2003)
Tämä alkaa olla Juvosen tuotannossa sitä aikaa, jolloin yksi ja sama aihe toistuu kirjasta toiseen. Eli tässäkin kirjassa nättejä eläinkuvia.



 
Niilo, pieni joutsenen poika (2004)
Niilo kuoriutuu ensimmäisenä ja lähtee seikkailuihin.




 
 
Tule mukaan, pikku tähti (2005)
Persoonallinen tarina omaa paikkaansa etsivästä pikku tähdestä.




 
 
Mummon satukirja (2008)
2000-luvulla Juvosen kuvitustyyli menettää osan hohdettaan. Nämäkin kuvat voisi hyvin sekoittaa jonkin toisen kuvittajan töihin; omaleimaisuus on poissa. Juvosen väripaletti muuttuu myös herkemmästä voimakkaampaan.




 
Enkeli, kultasiipi (2009)
Mietekirjassa käydään läpi ihmiselämän syvyyksiä. Näteissä kuvissa on enkeleitä eri elämäntilanteisiin.




 
Kotikuusen tarinoita (2011)
Monet kuvat (kuten tanssivat karhut ja äksyt pässit) ovat toistoa Juvosen aiemmista kirjoista.



 
 
Roope roska-auto (2012)
Roska-auto nimeltä Roope menettää työnsä, koska hänet korvataan isommilla ja tehokkaammilla autoilla.