tiistai 24. heinäkuuta 2018

Satusaari (2003-2005)

Satusaari on kahdeksanosainen satusarja, joka julkaistiin vuosina 2003-2005. Sarjan osat ovat nimiltään Salamaja (2003), Lumottu metsä (2003), Raisulan kylä (2004), Unien ranta (2004), Ystävysten talo (2004), Ihmeiden torni (2004) ja Hulivilivuori (2005). Lisäksi sarjassa ovat ilmestyneet kokoomateos Satuparaati (2009) sekä nuottikirja Satusaari: musiikkimatka (2005). Satusaari-sarja sisältää valtavan määrän satuja ja loruja, sekä kotimaisia että ulkomaisia, vanhoja klassikoita ja tuoreempia tapauksia. Kyseessä on laadukas ja monipuolinen satukokoelma, jonka taustavoimiin lukeutuukin lastenkulttuurin superammattilaisia. Kokoelman päätoimittaja on Päivi Heikkilä-Halttunen.
 
Satukokoelmalla on useampia kuvittajia. Taru Castrén, Christel Rönns ja Virpi Talvitie ovat tehneet kuvituksia joka osaan. Liisa Kallio ja Timo Kästämä ovat tehneet kuvituksia muutamaan osaan. Satusaaressa on mukana myös Kristiina Louhen kuvituksia, mutta Louhen kuvitukset ovat ilmestyneet jo aiemmin 1990-luvun lopulla Satumaassa-kirjasarjassa. Olen esitellyt näitä Louhen kuvituksia tarkemmin tässä tekstissä. Monen eri kuvittajan kädenjälki tuo Satusaari-sarjaan vaihtelevaisen ja iloisen tunnelman, varsinkin kun suurin osa kuvituksista on värikkäitä ja hilpeitä.
 
Esittelen seuraavaksi tarkemmin Satusaaren eri kuvittajien kuvia.
 
 
Virpi Talvitien kuvat
Virpi Talvitien kuvissa esiintyy kahta eri tyyliä. Ensimmäinen tyyli on minun silmissäni sangen ruma: suttuista, tiheää viivaa, tummahkoja sävyjä. Tämä tyyli erottautuu muun kokoelman kuvista negatiivisella tavalla. Talvitien toinen tyyli taasen sopii paremmin kokonaisuuteen. Toinen tyyli on valoisampi ja värisävyiltään vaaleampi.
 



 
Christel Rönnsin kuvat
Christel Rönnsin ihmishahmot lienevät jokaiselle tämän vuosituhannen lastenkirjallisuutta lukeneelle ihmiselle tuttuja. Pitkänenäiset ihmishahmot ovat niin tunnistettavia, että ne ovat suorastaan tylsiä. Rönnsin eläinhahmot taasen ovat lystikkäitä.
 



 
Taru Castrénin kuvat
Taru Castrénilla on myös tylsiä ihmishahmoja: persoonattomia pallopäitä. Castrénin värikkäät eläinveijarit ovat kivempia.
 


 
Liisa Kallion kuvat
Osa Liisa Kallion kuvista on valjuja: nuhjuista viivaa ja sameita värejä. Kalliolla on myös parempia kuvia, joissa on enemmän väriä ja eloa.
 


 
Timo Kästämän kuvat
Kästämän kirkkaat ja selväpiirteiset kuvat sopivat kokoelman tyyliin kuin nakutettu.
 


 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti