tiistai 24. heinäkuuta 2018

Satusaari (2003-2005)

Satusaari on kahdeksanosainen satusarja, joka julkaistiin vuosina 2003-2005. Sarjan osat ovat nimiltään Salamaja (2003), Lumottu metsä (2003), Raisulan kylä (2004), Unien ranta (2004), Ystävysten talo (2004), Ihmeiden torni (2004) ja Hulivilivuori (2005). Lisäksi sarjassa ovat ilmestyneet kokoomateos Satuparaati (2009) sekä nuottikirja Satusaari: musiikkimatka (2005). Satusaari-sarja sisältää valtavan määrän satuja ja loruja, sekä kotimaisia että ulkomaisia, vanhoja klassikoita ja tuoreempia tapauksia. Kyseessä on laadukas ja monipuolinen satukokoelma, jonka taustavoimiin lukeutuukin lastenkulttuurin superammattilaisia. Kokoelman päätoimittaja on Päivi Heikkilä-Halttunen.
 
Satukokoelmalla on useampia kuvittajia. Taru Castrén, Christel Rönns ja Virpi Talvitie ovat tehneet kuvituksia joka osaan. Liisa Kallio ja Timo Kästämä ovat tehneet kuvituksia muutamaan osaan. Satusaaressa on mukana myös Kristiina Louhen kuvituksia, mutta Louhen kuvitukset ovat ilmestyneet jo aiemmin 1990-luvun lopulla Satumaassa-kirjasarjassa. Olen esitellyt näitä Louhen kuvituksia tarkemmin tässä tekstissä. Monen eri kuvittajan kädenjälki tuo Satusaari-sarjaan vaihtelevaisen ja iloisen tunnelman, varsinkin kun suurin osa kuvituksista on värikkäitä ja hilpeitä.
 
Esittelen seuraavaksi tarkemmin Satusaaren eri kuvittajien kuvia.
 
 
Virpi Talvitien kuvat
Virpi Talvitien kuvissa esiintyy kahta eri tyyliä. Ensimmäinen tyyli on minun silmissäni sangen ruma: suttuista, tiheää viivaa, tummahkoja sävyjä. Tämä tyyli erottautuu muun kokoelman kuvista negatiivisella tavalla. Talvitien toinen tyyli taasen sopii paremmin kokonaisuuteen. Toinen tyyli on valoisampi ja värisävyiltään vaaleampi.
 



 
Christel Rönnsin kuvat
Christel Rönnsin ihmishahmot lienevät jokaiselle tämän vuosituhannen lastenkirjallisuutta lukeneelle ihmiselle tuttuja. Pitkänenäiset ihmishahmot ovat niin tunnistettavia, että ne ovat suorastaan tylsiä. Rönnsin eläinhahmot taasen ovat lystikkäitä.
 



 
Taru Castrénin kuvat
Taru Castrénilla on myös tylsiä ihmishahmoja: persoonattomia pallopäitä. Castrénin värikkäät eläinveijarit ovat kivempia.
 


 
Liisa Kallion kuvat
Osa Liisa Kallion kuvista on valjuja: nuhjuista viivaa ja sameita värejä. Kalliolla on myös parempia kuvia, joissa on enemmän väriä ja eloa.
 


 
Timo Kästämän kuvat
Kästämän kirkkaat ja selväpiirteiset kuvat sopivat kokoelman tyyliin kuin nakutettu.
 


 

maanantai 23. heinäkuuta 2018

Inka Nousiaisen ja Satu Kettusen kuvakirjoja

Kirjailija Inka Nousiainen & kuvittaja Satu Kettunen ovat tehneet yhteistyönä kuvakirjat Yökirja (2015) ja Olematon Olga (2018). Lisäksi Kettunen on  tehnyt yksin kuvakirjan Otso Aarnisen salaperäinen seikkailu (2014). Kyseessä on erittäin cool kuvakirjakolmikko. Nousiaisen tarinat kertovat erilaisista lapsista, ja aiheiden käsittelytavassa on inhimillistä syvyyttä ja suvaitsevaisuuden voimaa. Kettusen kuvat taasen ovat tyylikkäitä ja nykyaikaisia. Tämä trio tiivistää 2010-luvun hengen, sekä visuaalisen että henkisen.
 
Otso Aarnisen salaperäinen seikkailu (2014)
Otso Aarninen on mies, joka epäilee kaikkea eikä uskalla kokeilla mitään. Sitten hän päättää ryhtyä kyllä-ihmiseksi, joka vastaa myöntyvästi kaikkeen. Otso elämä muuttuu täysin!
 


 
Yökirja (2015)
Kuu-lapsonen ei kestä päivänvaloa, joten hän öisin valvoessaan pitää päiväkirjan sijaan yökirjaa. Kuu tapaa öisellä kävelyllä itkuisan Raa-tyttösen koiran kera. Kuu ja Raa ystävystyvät, ja ystävyys mielikuvituskaverin kanssa vähentää Kuun pelkoja.
 



 
Olematon Olga (2018)
Olga on lapsi, jota muut eivät yleensä huomaa ja joka usein unohtuu - jopa kirjan kertojalta: "Olgastahan minun piti kertoa." Kirjassa on todella tärkeä sanoma: näkymättömiä lapsia ei saa unohtaa, ja heille pitää antaa tilaa ja mahdollisuus ilmaista itseään.
 
"Lupaathan että katselet ja kuuntelet tarkemmin kuin minä, ja kun näet Olgan, voit vaikka hymyillä hänelle. Silloin hän ei luule olevansa olematon."
 


 

sunnuntai 22. heinäkuuta 2018

Anni Swanin sadut

Anni Swan kuuluu suomalaisten sadunkertojien aateliin. Swanin upeat, psykologiset taidesadut sykähdyttävät yhä tänä päivänä. Satukuningatar Swan kehitti 1900-luvun alussa suomenkielisen symbolistisen taidesadun. Swan julkaisi ensimmäisen satunsa 1901. Kuusiosaisen satusarjan (Satuja I-VI) viimeinen osa ilmestyi 1923. Swanin satuihin yhdistyvät suomalainen mytologia ja symbolistiset teemat ja motiivit. Luonnolla on valtavan suuri merkitys Swanin saduissa. Swanin saduissa käsitellään usein ihmisen ja luonnon vuorovaikutusta. Swan pyrkii tasapainoiseen luontosuhteeseen. Swanin saduissa nähdään uudenlaisia ristiriitaisia ja monitulkintaisia tyttöhahmoja, joissa yhdistyvät perinteisen passiiviset ja modernin aktiiiset naismallit. Swan kuvaa useissa saduissaan rakkautta ja perhesuhteita. Swanin esikuvia satukirjailijana ovat klassikot: Grimm, Topelius, Andersen.

Anni Swanin kuvitukset ovat saaneet upean joukon kuvittajia. Swanin ensimmäisen satukokoelman kuvitti Venny Soldan-Brofeldt, jonka vaikutus myöhempiin kuvituksiin on ollut suuri. Muita alkuperäisiä Swan-kokoelmia kuvittivat Theodor Schalin, Aungusine MacGregor, F. G. Ålander, Rudolf Koivu, Kerttu Böök ja Martta Wendelin. Martta Wendelinin kuvat olivat ensimmäisiä värillisiä Swan-kuvituksia. Rudolf Koivun Swan-kuvissa on vaikutteita Edmund Dulacilta ja Kay Nielseniltä.

Ensimmäinen Swan-kuvitus.

Lähteet:
Marja Salonen: Rudolf Koivu Anni Swanin satujen kuvittajana. Teoksessa Satujen saari. Suomalaista lastenkirjataidetta 1847-1960. (1985)
Sirpa Kivilaakso: Anni Swan - taidesadun kehittäjä. Teoksessa Suomalainen satu 2. (2010)

Pekka Vuoren kansanperinnekuvituksia

Ylistetty kuvittaja Pekka Vuori on tehnyt kuvituksia kaikenlaisiin teoksiin, muun muassa Aleksis Kiven tuotantoa sisältäviin teoksiin ja moniin suomalaisiin sanomalehtiin, mutta myös muutamaan lastenkirjallisuutta lähentelevään kirjaan. Vuori on kirjoittanut myös omia lastenkirjoja. Pekka Vuori on tehnyt mittavan tuotannon suomalaisen kansanperinteen kuvittajana. Tässä blogitekstissä esittelen Vuoren kansanperinnekuvituksista pienen valikoiman.

Käpälämäki (1977)






Jättiläiset (1981)



Lintukotolaiset (1985)
Kehuttu kuvitus on ylistys suomalaiselle elämäntavalle.




Korvatunturi (1999)
Tämän kirjan kuvitustyyli on mieleen Mika Launiksen, sillä Vuorella on samanlaisia hyvin ilmeikkäitä hahmoja.




Korvatunturin keitto kuplii (2008)



tiistai 10. heinäkuuta 2018

Kristiina Louhen satukuvitukset

Suomalaisen lastenkirjallisuuden elävä legenda Kristiina Louhi on ilahduttanut suomalaislapsia jo vuosikymmenten ajan lämminhenkisillä, värikkäillä ja suloisen humaaneilla kuvituksillaan. Omien kirjojensa ja muiden tekijöiden teosten lisäksi Louhi on kuvittanut myös useampia satukokoelmia, joista tässä blogitekstissä esitellään seuraavat teokset: Satumaassa (1996-1997, seitsemän osaa, kuvittajina myös Riikka Juvonen ja Julia Vuori), Prinsessojen satuaarre (2004), Tammen kultaiset sadut (2007), Tammen suuri satuaarre (2008). Lisäksi Louhi on kuvittanut Kaarina Helakisan satukokoelman Sinitukkainen tyttö ja muita satuja (2005) ja Hannele Huovin kirjoittaman Salainen maa -satukirjan (1998).

Satumaassa (1996-1997)
Seitsenosaisen satukokoelman pääkuvittaja on Riikka Juvonen, mutta myös Kristiina Louhi ja Julia Vuori ovat tehneet joitakin kuvituksia kokoelmaan. Louhen kuvissa on arkipäiväisyyttä, linkki nykylapsen elämään.

Tulitikkutyttö

Auringosta itään, kuusta länteen

Outo ilmestys ikkunassa

Prinsessa lasivuorella

Siilipoikien talvikengät

Salaisen maan aapinen (1998)
Hannele Huovin kirjoittama aapinen on saanut Kristiina Louhen kuvituksen. Kirkkaita värejä ja yksinkertaisia hahmoja sisältävä kuvitus sopii hyvin lukemisen vasta-alkajille.




Prinsessojen satuaarre (2004)
Tämä upea, kirkkaita värejä ja fantasian liitoa hehkuva satukokoelma lienee Louhen upein kuvitustyö. Louhi herättää maailman kuuluisimmat prinsessat henkiin! Prinsessat ovat aitoja ja persoonallisia. Kuvataiteellisesti teos on runsaudensarvi: vaihtelevia kuvakulmia ja intertekstuaalisia viittauksia vaikkapa Botticelliin!

Prinsessa ja sammakko

Kuninkaantyttären siivet



Sinitukkainen tyttö ja muita satuja (2005)
Kaarina Helakisan satukokoelman kuvissa on todellista värien yltäkylläisyyttä.

Magdalena kynttilämetsässä

Ihmeellinen maalari

Kuninkaantyttären siivet

Kamala velho

Pietarin legenda

Pilviäidin perilliset

Noitamainen juhannusjuhla

Kissa, joka halusi leijonaksi


Tammen kultaiset sadut (2007)
Musiikkiaiheisten satujen kuvitukset ovat välillä hieman surumielisiä ja väreiltään tummahkoja, mutta mukana on huumoriakin.

Noita, joka halusi oppia laulamaan


Musta flyygeli

Nuutti pillipiipari

Satu suuresta soittoniekasta

Heinäkeiju ja Tuulipoika


Tammen suuri satuaarre (2008)
Tammen suuri satuaarre sisältää ulkomaisia satuja, superklassikoita ja uudempia. Louhi on kuvissaan nostanut kivoja yksityiskohtia esille ja käyttänyt monipuolisesti eri kuvakulmia. Kuvitus on tulvillaan mielikuvitusta ja kirkkaita värejä, ja monista saduista Louhi on valinnut kiinnostavan aiheen kuvitettavaksi. Eläimet pelkistettyjä ja pehmolelumaisia. Erityisen ihana on Pienen merenneidon kuvitus.

Jänis ja kilpikonna

Holle-muori

Lumikki ja seitsemän kääpiötä



Prinsessa Ruusunen

Pieni merenneito

Pieni merenneito

Pieni merenneito