keskiviikko 24. tammikuuta 2018

Leena Lumpeen kuvituksia Topeliuksen satuihin

Leena Lumme on kuvittanut lastenkirjallisuutta 1980-luvun lopulta saakka. Topeliuksen satuja Lumme on kuvittanut kahteenkin eri satukokoelmaan: Tammen suuren satukirja (2002) ja Topeliuksen satuhelmiä (2006)Lumpeen kuvitustyyli on iloista, värikästä, selkeää. Välillä vallattoman iloisista ja yksinkertaisesti piirretyistä lapsihahmoista tulevat mieleen Kristiina Louhen kuvitukset.

Kuvitusta satuun Aallottaren hopeamalja.

Kuvitusta satuun Aallottaren jalanjäljet.

Kuvitusta satuun Koivu ja tähti.

Kuvitusta satuun Prinsessa Kultakutri.

Kuvitusta satuun Tähtisilmä.

Kuvitusta Valtterin seikkailuihin.

Kuvitusta satuun Vattumato.

Anu Vanaksen kuvittamia lastenkirjoja

Seuraavaksi esittelen Anu Vanaksen lastenkirjakuvituksia, sekä toisten kirjailijoiden että omiin töihin. Näiden kirjojen ja muutamien satukokoelmien lisäksi Vanas on kuvittanut oppikirjoja.

Sesse Koivisto: Ville Villisian tarina (1987)
Sesse Koiviston kirja kertoo Ville Villisian kasvutarinan. Ville elelee ensin normaalisti metsässä, kunnes päätyy kasvatuslapseksi sikalaan ja kokee muutakin jännää. Kuvitus tähän herkkään tarinaan lienee Anu Vanaksen paras: kauniita ruskean sävyjä ja söpöjä possuja.






Maria Vuorio: Kassu löytää kaverin (1989)
Maria Vuorion kirjassa Kassu-poika karkaa kotoaan ja tarkastelee matkallaan metsän eläimiä. Vanaksen kuvat ovat sangen tylsiä: realistisia kuvauksia lapsen matkasta luonnon keskellä.




Anu Vanas: Pikku mammutti (1990)
Vanaksen omassa kirjassa kerrotaan pienen mammutin elämästä. Kirjassa esiintyy muitakin sukupuuttoon kuolleita eläimiä.




Anu Vanas: Peloton pöllönpoika (1994
Pieni pöllönpoikanen putoaa puusta, ja näin alkaa eläinpienokaisen jännittävä retki uudessa maailmassa. Vanaksen kuvat omaan tarinaan ovat todella suloisia, varsinkin inhimillistetty pöllönpoika. (Vanaksen kuvituksissa yhdistyvät "pehmeys ja oivallinen kuvasommittelu", toteaa Maria Ihonen Onnimannissa 3/2013.)




Varpu Välimäki: Maailman paras kaveri (1995)
Varpu Välimäen kirja kertoo Otto-pojasta, ja tarinaa elävöittää Vanaksen tylsä mustavalkokuvitus. Vanas on parhaimmillaan kuvatessaan luontoa ja eläimiä, mutta hänen ihmiskuvansa ovat persoonattomia.




Maija Korhonen esittelee Vanaksen kuvitusuraa teoksessa Kotimaisia lastenkirjankuvittajia (2002). Korhosen mukaan Anu Vanaksen kuvitustyylissä tyypillistä ovat murretut ruskeasävyiset värit, hillitty väriskaala, vauhtia ja huumoria, selkeät asetelmat ja taustan pelkistys. Vanas on luonto- ja eläinkuvissa parhaimmillaan.

Risto Suomen kuvituksia Topeliuksen satuihin

Kuvataiteilija Risto Suomi kuvitti vuonna 2013 ilmestyneen Kirsti Mäkisen suomentaman/muokkaaman Topelius-teoksen Topeliuksen lukemisia lapsille. Suomen omaperäinen tyyli näkyy myös hänen satukuvituksissaan. Pallot ovat toistuva elementti, samoin sininen tausta ja vakavat pojat.

Valtterin seikkailuja: Lumikuninkaan valtakunnassa

Prinsessa Kultakutri

Valtterin seikkailuja: Syntymäpäivä

Tähtisilmä

Topelius-satukuvakirjoja 1980-luvulta

Topeliuksen satuja on julkaistu kokoelmien lisäksi myös yksittäisteoksina. Nyt on esittelyssä kolme tällaista teosta 1980-luvulta, kaikki hyvin erilaisia Topelius-tulkintoja.

Sampo Lappalainen (1982)
Hannu Lukkarisen kuvitus ruskeasävyinen ja realistisen rankka. Ei synny suurta romanttista Lappi-kuvaa vaan pikemminkin hikinen kuva. Lumi näyttää märältä. Edes kuvat vuoren kuninkaasta, fantasiahahmosta, eivät riko realistisista linjaa, koska värit pysyvät luonnonmukaisina. Kaikista näkemistäni Sampo Lappalainen -sadun kuvituksista Lukkarisen taiteellinen kuvitus on suosikkini.









Jouluevankeliumi lapsille (1984)
Inge Löökin vanhan ajan joulunvietosta kertova kuvitus on tylsä ja konventionaalinen vailla huumorin pilkahdustakaan.


Prinsessa Kultakutri (1986)
Antonia Ringbomin värikkäässä ja eloisassa kuvituksessa Topeliuksen satu surusilmäisestä prinsessasta herää eloon.

Antonia Ringbomia esitellään kirjassa Mielikuvia: suomalaisia lastenkirjankuvittajia (1989). Kirjan mukaan herkkävireiselle ja monikasvoiselle Ringbomille tyypillistä on tunnepitoisuus ja eläytyminen. Tämä näkyy myös Prinsessa Kultakutrin kuvituksessa, jossa on riemukasta värien käyttöä ja naivismin tuntua.







Veronica Leon kuvituksia Topeliuksen satuihin

Veronica Leo on kuvittanut satusetä Topeliuksen satuja kolme kertaa. Kuvitukset ovat ilmestyneet itsenäisinä teoksina 1980−1990-luvuilla: Sampo Lappalainen (1984), Tähtisilmä (1991, Vattumato (1995).

Sampo Lappalaisen kuvituksessa huomiota herättävät ilmeikkäät hahmot, taivaan ja lumen värien vaihtelut, syvyysasetelmat, liike ja dynaamisuus.





Vattumadossa lasten tunteet kuten ärtymys ja väsymys tulevat hienosti esille kuvista.




Tähtisilmässä joka kuvassa on keskellä raamit, joiden avulla tuodaan mukaan lisää yksityiskohtia tarinan maailmasta. Raamissa on eri kuva kuin taustalla, ja siten jokainen kuvasivu tuo yhtä kuvaa enemmän informaatiota, kun eri ajat ja paikat yhdistyvät.