lauantai 16. syyskuuta 2017

Maria Munsterhjelm-Lingon kuvittamia lastenkirjoja

Tänään ovat esittelyvuorossa Maria Munsterhjelm-Lingon kuvitukset suomalaisiin lastenkirjoihin. Olkaatte hyvät!


Leena Erkkilä: Kukkutimurusia (1968)
Erkkilän teos sisältää lyhyitä, hassuja satuja, esimerkiksi satu nimeltä Lämpöpatteri, jolle tuli hiki. Munsterhjelm-Lingon kuvitus on yksinkertaista kuvakieltä mutta silti hauskaa ja eläväistä. Satuhahmotkin ovat tutun pyöreitä, turvallisia ja arkisia.



Matti Tuomento: Kun kuningas lähti kävelemään (1971)
Matti Tuomennon satukokoelmassa on lyhyitä satusia, jotka tosin eivät ole yhtä omaperäisiä kuin Leena Erkkilä söpötykset. Kuvitus on sangen suloista.



Leena Erkkilä: Unnukkaiset (1972)
Erkkilän Unnukkaiset-kokoelmassa on samanlaisia satuja kuin hänen Kukkutimurusia-teoksessaan. Entä mitä ne unnukkaiset sitten ovat? Nehän ovat "villanpamperoisia"! Kuvituksessa ollaan lähellä söpöyden huipentumaa.



Kuulut unnukkaiset.

Leena Erkkilä: Esa ekaluokkalainen (1974)
Erkkilän lastenkirja kuvaa lasten arkielämää uudessa peruskoulussa. Munsterhjelm-Lingon kuvissa on iloisia retrolapsia.



Jaana Lappo: Missä olet, Pupu Punninen? (1989)
Maria Munsterhjelm-Linko on kuvittanut Jaana Lapon Pupu Punninen -kuvakirjatrilogian. Ensimmäisessä osassa hilpeä pupujussi vipeltää menemään sinne sun tänne. Kuvitus pysyy juuri ja juuri vikkelän nöpöhännän perässä. Tarinaa ei siis juurikaan ole, mutta vauhti on kova. Kuvat ovat värikkäitä ja hauskoja. Ihastuttava kuvakirja on tämä.

Juoni käynnistyy usein siitä, kun Pupu Punninen näkee ruokaa.

Söötti pupujussi!

Joka kirja päättyy tapaamiseen muiden pupujen kanssa,
jotka "eivät ymmärtäneet koko jutusta
[eli PP:n nonsense-henkisistä sekkailuista] yhtään mitään".

Jaana Lappo: Kenen kirje, Pupu Punninen? (1990)
Pupu Punnisen suurin motivaattori on mahankurina, ja kun hän näkee taivaalta laskeutuvan letun, Punninen juoksee letun perään. Vaan se onkin paperia - kirje! Punninen päättää selvittää kirjeen arvoituksen.

Pupu Punninen etsii Superpupua avukseen.

"Byäääk!" Yleensä PP ei kyllä itke, koska hän on aina reipas,
mutta nyt paleltaa...

Jaana Lappo: Pupu Punninen maalaistalossa (1991)
Porkkanat loppuvat, joten Pupu Punnisen on mentävä töihin voidakseen ostaa lisää. Punninen pestautuu maalaistaloon töihin, mistä seuraa monta kommellusta. Tässä kuvakirjassa on enemmän juonta kuin trilogian aiemmissa osissa.

Lampaat pelaavat Pupu Punnisella palloa.

Pupu Punnisen sai porkkanansa,
siis loppu hyvin, kaikki hyvin.

Tässä esiteltyjen kirjojen lisäksi Munsterhjelm-Linko on tehnyt kuvituksia tietokirjoihin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti