maanantai 21. elokuuta 2017

Rudolf Koivun kuvittamia ja Raul Roineen kirjoittamia satuja

Uudenvuoden tinaa

Kuvittaja Rudolf Koivu (1890-1946) ja kirjailija Raul Roine (1907-1960) kuuluvat Suomen rakastetuimpiin saduntekijöihin. Koivu kuvitti Roineen satuja puolitoista vuosikymmentä. Roineen romanttisten taidesatujen kuvitukset ovat Koivun tuotannon huipentumia.

Vihreä lohikäärme

Koivu julkaisi ensimmäisen satukuvituksensa 1911, ja Roine julkaisi ensimmäisen satunsa tasan kaksi vuosikymmentä myöhemmin vuonna 1931 - ja tämä Kadonnut satu ilmestyikin juuri Koivun kuvittamana. Koivun ja Roineen yhteistyö jatkui Koivun kuolemaan saakka.

Maailman paras herkku

Roine julkaisi parin vuosikymmenen aikana (1935-1957) lähes joka vuosi satukokoelman. Yhteensä Roineen satukokoelmat sisältävät yli 200 satua. Roine kirjoitti myös satunäytelmiä. Koivu kuvitti uransa aikana (1911-1946) kymmeniä satukirjoja ja teki tuhansia kuvia.

Uneksija

Monet Roineen sadut ilmestyivät ensiksi lehdessä ja sitten vasta satukokoelmassa. Koivu teki molempaan eri painopaikkaan eri kuvat. Suurin osa lehdissä ilmestyneistä saduista päätyi Joulupukki-lehteen. Koivu oli Joulupukki-lehden pääkuvittaja, kuvitti lehteen vuosikymmenien ajan ja julkaisi lehdissä myös omia satujaan. Koivu ja Roineen yhteistyön hedelmiä ilmestyi myös seuraavissa lehdissä: Pieni Joulupukki, Pikkuväen Joulu, Punaisen Ristin Joulu, Pääskysen Joulukontti, Sirkka, Säästäjä. Koivu kuvitti satuja myös seuraaviin lehtiin: Koitto, Pääskynen, Sulotar.

Peukaloinen

1930-luvulla Koivu ja Roine keskustelivat satukuvituksista perinpohjaisesti. Roine halusi valita kuvittajansa mutta ei neuvonut näitä tai valikoinut kuvia satuihinsa. Eräässä 1930-luvun tehdyssä haastattelussa Roine kuvailee tapaamisiaan Koivun kanssa näin sanoin: “Ja aina kun tapaamme, puhumme saduista, loppumattomiin aina saduista, sillä Koivu, jos kukaan on perehtynyt tähän maailmaan, mutta hänellä onkin noin 300 nidettä koti- ja vieraskielisiä satukirjoja, jotka hän tuntee kannesta kanteen.”

Metsän väki käy Helsingissä

Roineen satujen perustana on traditionaalinen satu, ja hän kirjoitti useimmiten eläin- ja seikkailusatuja. Roineen satujen teemoja ovat elämän tarkoitus, rakkaus ja taide. Roineen saduissa ironisoidaan ahneutta, koppavuutta ja koreilunhalua ja ylistetään sisäistä kauneutta, koruttomuutta ja arjesta löytyvää onnea. Roineen saduilla ei ollut suoranaista kasvatuksellista tarkoitusta.

Kukko korskea

Koivu ei “sensuroinut” satuolentoja; hänen kuvissaan on alkukantaisia peikkoja, palavasilmäisiä joulutonttuja, verenhimoisia noitia ja kauhua herättäviä jättiläisiä. “Piilotajunta juhlii” Koivun peikoissa, tontuissa, jättiläisissä ja keijukaisissa. Koivu piti suuresti Roineen satuprinsessojen mekkojen piirtämisestä. Kuvitusten perusteella voi sanoa, että Koivu rakasti kauniita ja turhamaisia prinsessoja! Koivun ihmishahmoille tyypillistä on androgyynisyys: tytöt ja pojat näyttävät samalta.

Toinen mies jään alla

Koivun kuvasi töissään vuodenaikoja, eri kausiin liittyviä juhlia ja yksityiskohtia. Kuvamaailma on maaseutuvoittoinen. Koivun kuvituksissa on usein peilejä ja varjoja, jotka viittaavat minuustutkiskeluihin tai kaksoisolentoteemaan. Satujen muodonmuutokset näkyvät myös kuvissa. Koivun kuvissa on usein liioittelua (liioiteltua rumuutta, kauneutta, laihuutta, lihavuutta, jyrkkyyttä, syvyyttä, keveyttä, raskautta), jotka erottavat kuvat arjesta. Värien käytössä on vahvasti kontrastia.

Elämään mieltynyt Dirai radsha

Roine teki mukaelmia suomalaisista kansansaduista. Samoin Koivun kuvituksissa voi havaita muiden kuvittajien töiden piirteitä. Koivun esikuvia olivat mm. englantilaiset Arthur Rackham ja Aubrey Beardsley, ranskalainen Edmund Dulac, venäläinen Ivan Bilibin ja ruotsalainen Bauer. Roineen esikuvia taasen olivat Topelius, Swan ja Andersen, jota hän piti satukirjailijoista suurimpana.

Puro ja pilvi

Lähteet:
Marja Salonen & Maria Laukka: Rudolf Koivu 1890-1946. 1990.
Hertta Tirranen: Rudolf Koivu. Teoksessa Sadunkuvittaja Rudolf Koivu. 1947.
Ervo Vesterinen: Kauneinta maailmassa. Rudolf Koivun ja Raul Roineen satujen lähteillä. 1997.

Lisäluettavaa esim. Onnimanni-lehden numeroissa 3/2008, 1/2009 ja 1/2010.

Esko ja Osku

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti