sunnuntai 20. elokuuta 2017

Pieni aarreaitta -kirjasarja

Tuula Korolainen ja Riitta Tulusto ovat koonneet vuosina 1991-1993 kolmiosaisen Pieni aarreaitta -kokoelman, joka on todellakin nimensä veroinen. Kokoelma sisältää suomalaisen lastenkirjallisuuden parhaat palat 200 vuoden ajalta. Kokoelma on kauttaaltaan hauskasti kuvitettu mustavalkoisin klassikkokuvituksin.

Pieni aarreaitta I (1991)
Kokoelman ensimmäinen osa sisältää suomalaisia satuja Topeliuksesta 1940-luvulle. Satuja on kaikilta kuuluisimmilta satukirjailijoita, mm. Hagmanilta, Swanilta, Lydeckeniltä ja Roineelta. Mukana on myös unohdettuja helmiä. Ensimmäinen osa päättyy katkelmaan vuonna 1947 ilmestyneestä ja sota-ajan tuntoja heijastelevasta Aili Konttisen Inkeri palasi Ruotsista -teoksesta.

Pieni aarreaitta II (1992)
Suomalaisen lastenkirjallisuuden murros alkoi 1950-luvulla. Sitä enteili vuonna 1944 ilmestynyt Yrjö Kokon Pessi ja IllusiaPienen aarreaitan toinen osa sisältää satuja 1940-luvulta 1980-luvun loppuun, uudempia satuja siis, ja alkaakin siksi sopivasti katkelmalla Kokon klassikkoteoksesta. Toisessa osassa on myös muita katkelmia lastenkirjoista. Sekä ensimmäisessä että toisessa osassa on mukana myös lastennäytelmiä.

Pieni aarreaitta III (1993)
Kokoelman kolmas osa sisältää lastenrunoja. Kattava kattaus alkaa Jaakko Juteinin kasvattavista, joskin humoristisista elämänohjeista ja päättyy Leena Laulajaisen lyyrisiin fantasiatunnelmiin. Siihen väliin mahtuu paljon suomalaisten lastenlyriikkaa. Kokoelman avulla saa hyvän kuvan lastenrunon kehityksestä; tietyn aikakauden runoissa on runsaasti sadun tuntua, toisen aikakauden runoissa taas arkipäivän sattumuksia. Tietyt aiheet toistuvat, varsinkin vanhemmissa runoissa: uskonto, isänmaa, joulu, kotiaskareet, vuodenaika ja luonto. Eläinrunoja on kirjoitettu joka aikana, ja kokoelma onkin pullollaan toinen toistaan mainiompia, hassuttelevia eläinrunoja! Suurin osa runoista on iloisia, ja hauskoja riimejä on lähes joka sivulla. Kieli-iloittelun on taitanut joka aika, vaikka Kirsi Kunnas on vedenjakaja, jonka jälkeen riemu repeää. Äidit ovat paljon useammin mukana runoissa kuin isät. Monet runoista on sävelletty, ja niistä on muodostunut superklassikoita. Mukana on myös sellaisia runoja, joita ei yleensä mielletä lastenrunoiksi. Tällaisissa runoissa on yleensä luonto- tai satuaihe.

Immi Hellenin kissaruno.

Paavo Kuosmasen Kuukausien nimet.
(Olipa lapsilla ennen piiitkä kesäloma!)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti