perjantai 4. elokuuta 2017

Camilla Mickwitzin Emilia-lyhytelokuvat ja -kuvakirjat


Camilla Mickwitz oli animaattori ja kirjailija, joka teki urallaan monia suomalaislapsia ilahduttaneita lyhytelokuvia ja kuvakirjoja. Mickwitz oli erittäin persoonallinen, tunnistettava tyyli. Mickwitz alkoi tehdä animaatioelokuvia 1960-luvulla. Hänen tuotantoonsa kuuluu sekä yksittäisiä lyhytelokuvia kuin myös Emilia-, Mimosa- ja Jason-lyhärisarjat. Mickwitzin tunnetuimmat työt ovat Pikku Kakkosen alkutunnari ja Varokaa heikkoa jäätä -opetusvideo.

Tässä blogitekstissä esittelen tarkemmin Emilia-lyhytelokuvia sekä niistä tehtyjä kuvakirjaversioita. Ainoa lyhytelokuva, josta ei ole tehty kuvakirjaversiota, on Emilia ja omenapuumetsä. Koko Emilia-lyhärisarja valmistui yhden vuoden aikana. Mickwitz käsikirjoitti ja animoi, Lasse Mårtenson sävelsi, Kari Kekkonen kuvasi. Lyhytelokuvat ja kuvakirjat ovat alun perin ruotsinkielisiä.

Jokainen tarina alkaa samasta kehyskertomuksesta: nelivuotias Emilia-tyttö istahtaa isänsä Oskarin syliin, ja yhdessä isä ja tytär kertovat tarinan. Emilia ja Oskari seikkailevat itse monessa tarinassa. Mickwitzin tarinat ovat ovat hauskoja ja epäkaavamaisia, ja niissä on aina jokin yllätyselementti. Tarinoissa on lapsen keksimille saduille ominaista herkullista arvaamattomuutta. Osa tarinoista on myös allegorisia ja opettavaisia mutta silti viihdyttäviä.

Emilia ja Oskari lyhytelokuvissa.
1970-luvun kuosit ovat vahvasti edustettuina sarjassa.

Mickwitz teki Emiliasta kuusi lyhytelokuvaa:
Emilia ja omenapuumetsä (1978)
Emilia ja kolme pientä tätiä (1978)
Emilia ja nukke (1978)
Emilia ja onni (1978)
Emilia ja kuningas Oskari (1978)
Emilia ja kaksoset (1978).

Kuvakirjoja Emiliasta on viisi:
Emilia ja kolme pikkuista tätiä (1979)
Emilia ja kuningas Oskari (1980)
Emilia ja Oskarin nukke (1980)
Emilia ja onni (1980)
Emilia ja kaksoset (1981).

Emilia ja Oskari kuvakirjassa Emilia ja kuningas Oskari.

Emilia ja nukke 

Tämä tarina kertoo Oskarista, joka lapsena haluaa nuken enemmän kuin mitään muuta mutta joka ei kuitenkaan koskaan saa nukkea. Aikuisena Oskari tapaa sievän naisen, joka muistuttaa lapsuuden unelmanukkea ja jota Oskari nimittää Kultuksi. Oskari ja Kultu alkavat seurustella, mutta Oskari kohtelee Kultua kuin nukkea eikä kuin ihmistä. Eräänä päivänä Kultu ei enää jaksakaan olla nukke: "Minähän olen Noora!" Noora kasvaa niin isoksi, ettei enää mahdu nukkekotiin, ja jättää Oskarin. Oskari ymmärtää, ettei ihmisillä voi leikkiä kuten nukeilla, ja hänkin kasvaa isoksi.

Emilia ja nukke on hieno allegoria ihmissuhteista ja sisältää myös paljon intertekstuaalisuutta (Nukkekoti, Liisa ihmemaaassa, Vertigo).

Lyhytelokuvan Oskari-poika.

Lyhytelokuvan Oskari ja Kultu.

Lyhytelokuvan jätti-Kultu.
Kuvakirjan Oskari ja Kultu.

Kuvakirja onnellinen pari.

Emilia ja kuningas Oskari

Tällä kertaa keksitään tarina kuningas Oskarista, joka asuu saarella alamaistensa ympäröimänä. Kuningas käskyttää alamaisiaan, mutta alamaiset lakkaavat tottelemasta kuningasta. Lopuksi alamaiset yllättävät kuninkaansa ja saavat tämän ymmärtämään, kuinka pöljiä entiset säädökset olivat. Mickwitz taitaa tässä tarinassa kritisoida sitä, kuinka vanhemmat pitävät joskus liian tiukkaa kuria lapsillensa. Pitäisikö lapsen itse valita se, millaista ruokaa hän syö ja mihin aikaan hän menee nukkumaan?

Lyhytelokuvan onnellinen loppu.

Kuvakirjan onnellinen loppu.


Emilia ja kaksoset

Olipa kerran Oskari, jolla oli kaksoisveli Eemeli. Poikien kylpyhetki muuttuu mielikuvituksessa järviseikkailuksi. Tarinassa on vesistönsuojelullisia äänenpainoja.

Lyhytelokuvan kylpijät.
Kuvakirjan kylpijät.

Lyhyteokuvan järvihirmu.

Kuvakirjan järven asukit.

Emilia ja kolme pientä tätiä 

Kolme pientä tätiä (Emma, Emilia ja Elviira) järjestävät lapsille juhlat.

Lyhytelokuvan tädit.

Kuvakirjan tädit.

Lyhytelokuvan Emilia ja pehmolelut.

Kuvakirjan Emilia ja pehmolelut.

Lyhytelokuvan tädit eläinpuvuissa.

Kuvakirjan tädit eläinpuvuissa.


Emilia ja onni 

Emilia-tyttö ja Oskari-koira etsivät onnea mutta löytävät sen lopulta kotoansa. Tämä on tarinoista tylsin.

Lyhytelokuvan Emilia ja Oskari.

Kuvakirjan Emilia ja Oskari.


Emilia ja omenapuumetsä 

Emilia asustaa omenapuumetsässä ja tekee omenoista sosetta "lapsillensa". Eräänä päivänä paha yritys kaataa omenapuita ja perustaa niiden tilalle tehtaan. Emilia ja muut omenapuumetsän soseenkeittäjät lähtevät tapaamaan tehtaan rakentajia ja ratkaisevat tilanteen.

Emilia talossaan.

Emilian "lapset".

Emilia ja vihaiset soseenkeittäjät lentävät.

Mielikuvia: suomalaisia lastenkirjankuvittajia -teoksessa (1989) analysoidaan, että Emilia-sarjassa käsitellään onnea, vastuuta, vapautta, sukupolvien välisiä ristiriitoja, sukupuolten tasa-arvoa ja luonnon suojelemista. Emilia-sarjassa on "värien ja ilmeittein fantasia(a)".

Camilla Mickwitz 1937-1989: muistonäyttely -kirjassa (1991) analysoidaan kuvitusta näin: "Emilia-sarja muodostaa visuaalisesti yhtenäisen kokonaisuuden mukaanlukien kirjojen raidalliset ja muodoltaan neliömäiset kannet. Yhtenäisyys jatkuu kansien välissä - -. Rauhallinen, tempoilematon kuvien kulku ja runsas koko sivun täyttävien kuvien määrä on tyypillistä kautta linjan." Samassa muistonäyttelyteoksessa huomataan myös, että Emilia-sarjassa tekniikkana on akvarelli.

Mickwitz on itse sanonut näin: "Jokaisen sadun lähtökohtana on tietty tilanne, jonka Emilia ratkaisee. Tämän haluan sanoa lapsille: aina on olemassa mahdollisuus muuttaa maailmaa ja ratkaista ongelmia, jos itse haluaa."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti