sunnuntai 27. elokuuta 2017

Hans Arnoldin kuvituksia lastenkirjoihin

Nyt esittelen ruotsalaisen Hans Arnoldin kuvituksia. Suomeksi Arnoldin kuvittamia kirjoja on julkaistu viisi teosta. Hans Arnoldin kuvitustyyli on hyvin persoonallista ja tunnistettavaa, kertakaikkisen hurmaavaa! Varsinkin örrimöykkyjä kuvittaessaan Arnold muistuttaa suomalaista Björn Landströmiä lämpimän humoristisissa tulkinnoissaan. Kuten Landström myös Arnold on parhaimmillaan metsän otusten ja fantasiaolentojen kuvaamisessa. Arnoldin ihmishahmot ovat usein äärimmäisen viattoman näköisiä, suloisen kauniita vaaleaverikköjä - suuri vastakohta metsän kummallisille otuksille. ”Hänen töilleen on ominaista grosteskiinkin suuntautuvat surrealistinen fantasia, joka satukuvissa pehmenee runsaiden yksityiskohtien lumoavaksi kudelmaksi", kirjoittaa Sisko Ylimartimo Arnoldin kuvituksista artikkelissaan Salikonin ruusut – satufantasia ja kuvan keinot teoksessa Totutun tuolla puolen 2005.

Åke Holmberg: Hirviö (Monstret, 1971)
Holmbergin Hirviö-lastenromaanissa Lotta ja Leif tutustuvat hirviöön. Ensin hirviö pelottaa lapsia, mutta pian tämä paljastuukin varsin sympaattiseksi olennoksi. Mukana häärää myös erikoislaatuinen Joffe-setä, josta Arnoldin kuvitus maalaa hassunhauskan kuvan.




Gunnel Linde: Olen oikea ihmissusi (Jag är en varulvsunge, 1972)
Linden Olen oikea ihmissusi on nuorten kauhuromaani. Arnold on juuri oikea henkilö kuvittamaan tällaisia tarinoita. Kuvissa risteilee mitä kummallisimpia otuksia.




Astrid Lindgren: Kultasiskoni (Allrakäraste syster 1973)
Lindgrenin kuvakirja Kultasiskoni kertoo pikkutyttö Liisasta ja hänen mielikuvitussiskostaan Ylva-Liista, joka asustaa maan alla ja hallitsee Kultaisen salin kuningattarena satuhahmojen ja eläinten keskellä. Ihanan mielikuvituksellinen seikkailu sisältää kuitenkin myös melankolisen sivujuonteen. Arnoldin kuvitus Lindgren kuvakirjaan on aivan lumoava, täynnä viehättäviä yksityiskohtia ja tuo hyvin esille kertomuksen tunnelman.








Hopeametsän linna (1981)
Arnold on valikoinut ja kuvittanut pohjoismaisia kansansatuja Hopeametsän linna -satukokoelmaan. Mukana on myös yksi suomalainen kansansatu, Voipukki.







Runo Lindskog: Ailikki (1986)
Lindskogin kuvakirja Ailikki on hurmaava tarina peikkotytön ja ihmistytön ystävyydestä. Paha Kivikuningas on vanginnut ihmislapsosen, ja Ailikki päättää pelastaa ystävänsä. Leikin avulla Ailikki onnistuu tehtävässään. Tarina onkin ylistys lapsuudelle. Lindskogin tarina on suloinen, mutta ikimuistoisen kuvakirjasta tekee Arnoldin salaperäistä tunnelmaa luova kuvitus.







Topeliuksen Lukemisia lapsille -kokoelman taiteilijakuvitus

Väinö Blomstedt: Tuhkimo

Vuosina 1901-1903 ilmestyi Topeliuksen Läsning för barn -kokoelmasta suomalaisten ja ruotsalaisten taiteilijoiden kuvittama laitos. Vuosina 1904-1907 samainen taiteilijakuvitus ilmestyi suomeksi tutulla Lukemisia lapsille -nimellä. Kuvittajat olivat Acke Andersson, Ottilia Adelborg, Venny Soldan-Brofeldt, Albert Gebhard, Albert Engström, Väinö Blomstedt, Carl Larsson, Albert Edelfelt, Eero Järnefelt ja Tyra Kleen.

Tämä taiteilijakuvitus on kunnianhimoinen teos, joka kertoo sekä ilmestymisaikansa arvostuksesta vasta menehtynyttä Topeliusta kohtaan että myös siitä, että sata vuotta sitten kustantamot olivat valmiita panostamaan lastenkirjallisuuteen.

Taiteilijat ovat todellakin panneet parastaan Topelius-kuvituksissaan. Teoksen kuvitus on todella monipuolinen ja korkealaatuinen. Suurin osa kuvista on mustavalkoisia, mutta mukana on myös muutama väriliitesivu.

Albert Edelfelt: Neitsyt Marian avaimenvartija

Edelfelt erottautuu edukseen jopa näinkin laadukkaassa seurassa. Taidemaalarin ihmiskasvot ovat aina hyvin realistisia ja ilmeikkäitä, samoin viivassa on eleganssia ja sulavuutta.

Albert Edelfelt: Vanha tupa

Albert Edelfelt: Pikku hengetär

Albert Edelfelt: Pikku Matti


J. A. G. Acken fantasiaa tihkuvat kuvat ja kauniskasvoiset naishahmot kuuluvat myös suosikkeihini.

Acke: Aallottaren hopeamalja

Acke

Samoin Albert Engströmin kuvissa on perinteistä satukuvituksen taikaa.

Albert Engström: Aallottaren hopeamalja

Albert Engström: Sampo Lappalainen

Albert Engström: Valtterin seikkailut

Albert Engström: Ahdin lahja


Sydäntäsärkevä on Venny Soldan-Brofeldtin kuva kuolleesta lapsesta, kohtaus surullisesta todellisuudesta reilun sadan vuoden takaa. Kyseinen tarina, Kesästä, joka ei koskaan tullut, pohjautuu Topeliuksen omaan perhetragediaan.

Venny Soldan-Brofeldt: Kesästä, joka ei koskaan tullut

Carl Larssonin herttaisissa kuvituksissa Topeliuksen näytelmiin lapset esittävät näytelmiä.

Carl Larsson: Prinsessa Ruusunen

Antonia Ringbomin Perunasaari-lyhytelokuva ja -kuvakirja (1989)

Animaatiotaiteilija Antonia Ringbom on tehnyt vuonna 1989 samasta aiheesta sekä lyhytelokuvan että kuvakirjan: Perunasaari (Potatisön). Perunasaari on kertomus kolmesta veljeksestä (Kalle, Ville, Pelle), jotka asustavat saarellaan ja viljelevät perunoita. Veljesten monotoniseen elämään tulee muutoksia, kun saarelle saapuu vieraita. Kalle ja Ville suhtautuvat nihkeästi tulokkaisiin, mutta Pelle auttaa heitä salaa. Veljesten välille tulee kränää. Alku ja värikäs visuaalinen ilme lupailevat vinkeää ja viihdyttävä tarinaa perunannäköisistä veljeksistä, mutta Perunasaari onkin jotain aivan muuta. Tarinan loppu on yllättävän synkkä. Monet Ringbomin teokset ovat kantaaottavia - niin myös Perunasaari. Ringbom on uransa aikana animaatioiden lisäksi myös mm. tehnyt kuvakirjoja ja kuvittanut tietokirjoja. 





Lyhytelokuvassa, jonka muuten voi katsoa myös YouTubessa, on uhkaavampi tunnelma kuin kirjassa:

"Mikä häntä!"

"Pois! Hus!"

maanantai 21. elokuuta 2017

Rudolf Koivun kuvittamia ja Raul Roineen kirjoittamia satuja

Uudenvuoden tinaa

Kuvittaja Rudolf Koivu (1890-1946) ja kirjailija Raul Roine (1907-1960) kuuluvat Suomen rakastetuimpiin saduntekijöihin. Koivu kuvitti Roineen satuja puolitoista vuosikymmentä. Roineen romanttisten taidesatujen kuvitukset ovat Koivun tuotannon huipentumia.

Vihreä lohikäärme

Koivu julkaisi ensimmäisen satukuvituksensa 1911, ja Roine julkaisi ensimmäisen satunsa tasan kaksi vuosikymmentä myöhemmin vuonna 1931 - ja tämä Kadonnut satu ilmestyikin juuri Koivun kuvittamana. Koivun ja Roineen yhteistyö jatkui Koivun kuolemaan saakka.

Maailman paras herkku

Roine julkaisi parin vuosikymmenen aikana (1935-1957) lähes joka vuosi satukokoelman. Yhteensä Roineen satukokoelmat sisältävät yli 200 satua. Roine kirjoitti myös satunäytelmiä. Koivu kuvitti uransa aikana (1911-1946) kymmeniä satukirjoja ja teki tuhansia kuvia.

Uneksija

Monet Roineen sadut ilmestyivät ensiksi lehdessä ja sitten vasta satukokoelmassa. Koivu teki molempaan eri painopaikkaan eri kuvat. Suurin osa lehdissä ilmestyneistä saduista päätyi Joulupukki-lehteen. Koivu oli Joulupukki-lehden pääkuvittaja, kuvitti lehteen vuosikymmenien ajan ja julkaisi lehdissä myös omia satujaan. Koivu ja Roineen yhteistyön hedelmiä ilmestyi myös seuraavissa lehdissä: Pieni Joulupukki, Pikkuväen Joulu, Punaisen Ristin Joulu, Pääskysen Joulukontti, Sirkka, Säästäjä. Koivu kuvitti satuja myös seuraaviin lehtiin: Koitto, Pääskynen, Sulotar.

Peukaloinen

1930-luvulla Koivu ja Roine keskustelivat satukuvituksista perinpohjaisesti. Roine halusi valita kuvittajansa mutta ei neuvonut näitä tai valikoinut kuvia satuihinsa. Eräässä 1930-luvun tehdyssä haastattelussa Roine kuvailee tapaamisiaan Koivun kanssa näin sanoin: “Ja aina kun tapaamme, puhumme saduista, loppumattomiin aina saduista, sillä Koivu, jos kukaan on perehtynyt tähän maailmaan, mutta hänellä onkin noin 300 nidettä koti- ja vieraskielisiä satukirjoja, jotka hän tuntee kannesta kanteen.”

Metsän väki käy Helsingissä

Roineen satujen perustana on traditionaalinen satu, ja hän kirjoitti useimmiten eläin- ja seikkailusatuja. Roineen satujen teemoja ovat elämän tarkoitus, rakkaus ja taide. Roineen saduissa ironisoidaan ahneutta, koppavuutta ja koreilunhalua ja ylistetään sisäistä kauneutta, koruttomuutta ja arjesta löytyvää onnea. Roineen saduilla ei ollut suoranaista kasvatuksellista tarkoitusta.

Kukko korskea

Koivu ei “sensuroinut” satuolentoja; hänen kuvissaan on alkukantaisia peikkoja, palavasilmäisiä joulutonttuja, verenhimoisia noitia ja kauhua herättäviä jättiläisiä. “Piilotajunta juhlii” Koivun peikoissa, tontuissa, jättiläisissä ja keijukaisissa. Koivu piti suuresti Roineen satuprinsessojen mekkojen piirtämisestä. Kuvitusten perusteella voi sanoa, että Koivu rakasti kauniita ja turhamaisia prinsessoja! Koivun ihmishahmoille tyypillistä on androgyynisyys: tytöt ja pojat näyttävät samalta.

Toinen mies jään alla

Koivun kuvasi töissään vuodenaikoja, eri kausiin liittyviä juhlia ja yksityiskohtia. Kuvamaailma on maaseutuvoittoinen. Koivun kuvituksissa on usein peilejä ja varjoja, jotka viittaavat minuustutkiskeluihin tai kaksoisolentoteemaan. Satujen muodonmuutokset näkyvät myös kuvissa. Koivun kuvissa on usein liioittelua (liioiteltua rumuutta, kauneutta, laihuutta, lihavuutta, jyrkkyyttä, syvyyttä, keveyttä, raskautta), jotka erottavat kuvat arjesta. Värien käytössä on vahvasti kontrastia.

Elämään mieltynyt Dirai radsha

Roine teki mukaelmia suomalaisista kansansaduista. Samoin Koivun kuvituksissa voi havaita muiden kuvittajien töiden piirteitä. Koivun esikuvia olivat mm. englantilaiset Arthur Rackham ja Aubrey Beardsley, ranskalainen Edmund Dulac, venäläinen Ivan Bilibin ja ruotsalainen Bauer. Roineen esikuvia taasen olivat Topelius, Swan ja Andersen, jota hän piti satukirjailijoista suurimpana.

Puro ja pilvi

Lähteet:
Marja Salonen & Maria Laukka: Rudolf Koivu 1890-1946. 1990.
Hertta Tirranen: Rudolf Koivu. Teoksessa Sadunkuvittaja Rudolf Koivu. 1947.
Ervo Vesterinen: Kauneinta maailmassa. Rudolf Koivun ja Raul Roineen satujen lähteillä. 1997.

Lisäluettavaa esim. Onnimanni-lehden numeroissa 3/2008, 1/2009 ja 1/2010.

Esko ja Osku