keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Tini Sauvon kuvakirjoja

Tini Sauvo on monipuolinen lastenkulttuurin tekijä: hän on tehnyt lapsille animaatiolyhäreitä ja kuvakirjoja, usein samasta aiheesta. Nyt esittelen Tini Sauvon kuvakirjoja.


Minulla on tiikeri (1981)

Kerrostalossa asuvalla pojalla on salainen lemmikki: tiikeri nimeltä Kalle. Poika ei halua paljastaa lemmikkiään muille, koska kerrostalon kauhu Kotilaisen täti juoruilisi ja valittaisi asiasta kuitenkin talonmiehelle. Yhtäkkiä selviää, että parilla naapurilla on lemmikkeinään elefantti ja krokotiili. Talonmies ei välitä vaan alkaa soittaa viulua ja saa kaikki asukkaat, ihmiset ja eläimet, tanssimaan - Kotilaisen tädinkin. Sen jälkeen poika ei enää piilottele tiikeriään. 

Kirja perustuu Tini Sauvon Minulla on tiikeri -animaatiolyhäriin vuodelta 1976. Kuvakirjan juoni ei toimi jouhevasti vaan lähinnä yskähtelee eteenpäin. Tarina toimii taatusti paremmin elokuvana, varsinkin tanssikohtaukset ja yllättävät elukat.

Tini Sauvon kuvakirjoissa on usein jokin opetus. Minulla on tiikeri -kuvakirja viestittänee, että jokaisella on jokin salaisuus tai sellainen puoli, jonka haluaa salata muilta, mutta että olisi hyvä olla rohkeasti omanlaisensa.

Tini Sauvon kuvitustyyli ei ole minulle mieluista. Minulla on tiikeri -kuvakirjan kuvitus on ihan eläväistä mutta myös aika rumaa...






Kukon ja kanan sauna (1983)

Kukko ja kana lämmittävät saunan: pilkkovat puut, kantavat veden saunaan... Ohessa leivotaan myös leipää. Lopulta kukko ja kana menevät saunaan ja isäntäperhe myös.

Kukon ja kanan sauna -kuvakirjasta Sauvo on tehnyt myös samannimisen animaatiolyhärin vuonna 1991.

Kuvakirja on taattuun Tini Sauvon tyyliin tylsä ja yksinkertainen mutta samalla ihan mukiinmenevä esitys entisajan maalaiselämästä. Sauvon tavanomainen kuvitus sopii tarinaan hyvin.





Hiiren herne (1986)

Hiiri hukkaa herneen, ja siitä alkaa Onnimanni-runon tapainen kertomus, jossa joka sivulla kerrataan kadonneen herneen vaiheet.

Hiiren herneestä ei tietääkseni ole animaatioversiota.

Tämän kuvakirjan kuvituksessa on jo havaittavissa ripaus kunnianhimoa; esimerkiksi sivujen reunat on kuvitettu aika hauskasti tarinaa tukien. Hiiri on jälleen kerran persoonattoman näköinen olento, mutta simppeli kuvitus toimii tässä tarinassa hyvin.




Suuri salainen suunnitelma (1989)

Kaupungissa suutarin luona asustaa hiiri. Suutari on rutiköyhä, ja siksi hiiri innostaa kaverinsa nakertamaan ihmisten kengät rikki, jotta suutarille tulisi töitä ja hän saisi rahaa. Mukana on myös pääjuonen kannalta epäolennainen sivujuoni, jossa kaupunkilaishiiri lähtee tapaamaan sukulaisiaan maalle. Pääjuoni eli hiiren salainen suunnitelma lähtee liikkeelle hyvin myöhäisessä vaiheessa. Kaikin puolin juoni toimii huonosti.

Suuri salainen suunnitelma on vain Sauvon kuvittama. Kirjoittajat ovat Adele Eriksson ja Kyösti Timonen.

Sauvon kuvitus on jälleen kerran sangen tylsää. Hiiret ovat ihan kivoja mutta eivät erityisen mielikuvituksellisia, mutta ihmiset on piirretty todella kuivasti. Suuri salainen suunnitelma osoittaa, että Sauvon kuvitustyyli ei ole kovin persoonallinen.






Myyrän aarre (2001)

Myyrä jahtaa tähdenlentoa ympäri metsää ja joutuu oppimaan läksynsä ahneuden hyödyttömyydestä matkan varrella.

Myyrän aarre on Sauvon paras työ. Kuvakirja perustuu Sauvon samannimiseen ja samana vuonna ilmestyneeseen viehättävään animaatiolyhäriin.

Sauvon kuvakieli on kehittynyt tyylikkäämmäksi vuosien varrella.





Keinuu yllä vesien
kimmeltävä seitti,
kaste päälle heinien
kultaverkon heitti.

Kultakalat pyydystää
kuu hopeaiseen lankaan.
Aamu kutoo helskyttää
lukinverkkokankaan.

Kaisla ylleen sovittaa
vesihelmivyötä.
Mistä myyrä aarteen saa?
Hän etsii kaiken yötä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti