keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Tini Sauvon kuvakirjoja

Tini Sauvo on monipuolinen lastenkulttuurin tekijä: hän on tehnyt lapsille animaatiolyhäreitä ja kuvakirjoja, usein samasta aiheesta. Nyt esittelen Tini Sauvon kuvakirjoja.


Minulla on tiikeri (1981)

Kerrostalossa asuvalla pojalla on salainen lemmikki: tiikeri nimeltä Kalle. Poika ei halua paljastaa lemmikkiään muille, koska kerrostalon kauhu Kotilaisen täti juoruilisi ja valittaisi asiasta kuitenkin talonmiehelle. Yhtäkkiä selviää, että parilla naapurilla on lemmikkeinään elefantti ja krokotiili. Talonmies ei välitä vaan alkaa soittaa viulua ja saa kaikki asukkaat, ihmiset ja eläimet, tanssimaan - Kotilaisen tädinkin. Sen jälkeen poika ei enää piilottele tiikeriään. 

Kirja perustuu Tini Sauvon Minulla on tiikeri -animaatiolyhäriin vuodelta 1976. Kuvakirjan juoni ei toimi jouhevasti vaan lähinnä yskähtelee eteenpäin. Tarina toimii taatusti paremmin elokuvana, varsinkin tanssikohtaukset ja yllättävät elukat.

Tini Sauvon kuvakirjoissa on usein jokin opetus. Minulla on tiikeri -kuvakirja viestittänee, että jokaisella on jokin salaisuus tai sellainen puoli, jonka haluaa salata muilta, mutta että olisi hyvä olla rohkeasti omanlaisensa.

Tini Sauvon kuvitustyyli ei ole minulle mieluista. Minulla on tiikeri -kuvakirjan kuvitus on ihan eläväistä mutta myös aika rumaa...






Kukon ja kanan sauna (1983)

Kukko ja kana lämmittävät saunan: pilkkovat puut, kantavat veden saunaan... Ohessa leivotaan myös leipää. Lopulta kukko ja kana menevät saunaan ja isäntäperhe myös.

Kukon ja kanan sauna -kuvakirjasta Sauvo on tehnyt myös samannimisen animaatiolyhärin vuonna 1991.

Kuvakirja on taattuun Tini Sauvon tyyliin tylsä ja yksinkertainen mutta samalla ihan mukiinmenevä esitys entisajan maalaiselämästä. Sauvon tavanomainen kuvitus sopii tarinaan hyvin.





Hiiren herne (1986)

Hiiri hukkaa herneen, ja siitä alkaa Onnimanni-runon tapainen kertomus, jossa joka sivulla kerrataan kadonneen herneen vaiheet.

Hiiren herneestä ei tietääkseni ole animaatioversiota.

Tämän kuvakirjan kuvituksessa on jo havaittavissa ripaus kunnianhimoa; esimerkiksi sivujen reunat on kuvitettu aika hauskasti tarinaa tukien. Hiiri on jälleen kerran persoonattoman näköinen olento, mutta simppeli kuvitus toimii tässä tarinassa hyvin.




Suuri salainen suunnitelma (1989)

Kaupungissa suutarin luona asustaa hiiri. Suutari on rutiköyhä, ja siksi hiiri innostaa kaverinsa nakertamaan ihmisten kengät rikki, jotta suutarille tulisi töitä ja hän saisi rahaa. Mukana on myös pääjuonen kannalta epäolennainen sivujuoni, jossa kaupunkilaishiiri lähtee tapaamaan sukulaisiaan maalle. Pääjuoni eli hiiren salainen suunnitelma lähtee liikkeelle hyvin myöhäisessä vaiheessa. Kaikin puolin juoni toimii huonosti.

Suuri salainen suunnitelma on vain Sauvon kuvittama. Kirjoittajat ovat Adele Eriksson ja Kyösti Timonen.

Sauvon kuvitus on jälleen kerran sangen tylsää. Hiiret ovat ihan kivoja mutta eivät erityisen mielikuvituksellisia, mutta ihmiset on piirretty todella kuivasti. Suuri salainen suunnitelma osoittaa, että Sauvon kuvitustyyli ei ole kovin persoonallinen.






Myyrän aarre (2001)

Myyrä jahtaa tähdenlentoa ympäri metsää ja joutuu oppimaan läksynsä ahneuden hyödyttömyydestä matkan varrella.

Myyrän aarre on Sauvon paras työ. Kuvakirja perustuu Sauvon samannimiseen ja samana vuonna ilmestyneeseen viehättävään animaatiolyhäriin.

Sauvon kuvakieli on kehittynyt tyylikkäämmäksi vuosien varrella.





Keinuu yllä vesien
kimmeltävä seitti,
kaste päälle heinien
kultaverkon heitti.

Kultakalat pyydystää
kuu hopeaiseen lankaan.
Aamu kutoo helskyttää
lukinverkkokankaan.

Kaisla ylleen sovittaa
vesihelmivyötä.
Mistä myyrä aarteen saa?
Hän etsii kaiken yötä.

Suuri eläinkirjani (1976)

Nyt on esittelyvuorossa nostalgiapaukku lapsuudestani: japanilainen kuvakirja Suuri eläinkirjani. Japanilainen alkuperäisteos ilmestyi 1976, ja Suomessa kirjasta otettiin muutamia painoksia 1980-luvulla. Kirjassa on simppeli idea: joka aukeamalla on todella suloisia eläinlapsia jossain hauskassa puuhassa sekä lyhyt runo, joka kuvaa tapahtumia. Juonta ei ole, kyseessä on siis katselukirja - aivan ihana sellainen! Suuri eläinkirjani oli lapsuudenkodissani niin suosittu, että kirja on nykyään aika heikossa hapessa. Muistaako joku muu tämän kirjan?













maanantai 3. heinäkuuta 2017

Hannu Tainan ja Raija Siekkisen kuvakirjoja

Hannu Taina tunnetaan parhaiten Elina Karjalaisen Uppo-Nalle-kirjoihin tekemistään kuvituksista. Taina on kuvittanut monia muitakin lastenkirjoja ja myös kuvakirjoja. Tässä tekstissä esitellään Raija Siekkisen kirjoittamat ja Hannu Tainan kuvittamat kolme kuvakirjaa.


Herra kuningas (1986)

Herra kuningas asustaa yksin valtakunnassaan ja haaveilee alamaisista. Eräänä päivänä linnaan saapuu kissa, joka käskyttää kuningasta. Kuningas on hyvin onnellinen, kun saa ensimmäisen alamaisensa ja passaa kissaa. Ovela tarina. Tainan kaunis kuvitus korostaa hienosti varsinkin kuvakirjan alun kuninkaan kokemaa yksinäisyyttä.





Tyttö, puu ja peili (1987)

Tyttö, puu ja peili on opettavainen tarina turhamaisuuden kiroista. Sekä tyttö että puu tuijottelevat päivät pitkät peiliä ja pitävät kumpikin itseään maailman kauneimpana (tyttönä ja puuna). Tyttö ei tee mitään muuta kuin tuijottaa peiliä ja siten salaa kauneutensa muulta maailmalta ja tylsistyy sisällä. Puu taasen ei talven tullen halua muiden puiden tavoin luovuttaa lehtiään ja keväällä toisten puiden kukoistaessa se onkin edellisvuoden asussaan ruma verrattuna muihin puihin.




Utelias fauni (1988)

Metsässä elää fauneja, jotka ennen elivät hilpeästi mutta pitivät öisin niin kovaa meteliä, etteivät naapurikaupungin asukkaat saa nukuttua. Järjestettiin faunijahti, jonka jälkeen faunit ovat eläneet metsässä hissun kissun. Eräs utealias fauni päättää lähteä ihmisten kaupunkiin sammakkonsa kanssa. Fauni havaitsee ihmiset kylmiksi ja pahoiksi mutta saa heidät muuttumaan mukavammiksi soittonsa avulla. Ihmiset eivät näe faunia, mutta eräs viisas mies näkee, ja tämän ihmisen kanssa fauni ystävystyy. Sammakko palaa kuitenkin metsään.








Lukuvinkki: Tuija Moisiomäen artikkeli "Yksinäinen mies teoksessa Herra kuningas" teoksessa Tutkiva katse kuvakirjaan.

Hannu Hirvosen ja Pia Sakin Muriseva metsä -kirjasarja

Hannu Hirvosen kirjoittama Muriseva metsä -kirjasarja sisältää kuusi teosta: viisi lastenkirjaa ja yhden kuvakirjan. Kirjoissa on Pia Sakin ihana kuvitus.

Murisevassa metsässä (2007) aloittaa kirjasarjan ja esittelee miljöön: Humisevan harjun takaa alkaa muriseva metsä. Oikeastaan se metsä ei murise, vaan joku murisee metsässä. Eikä se joku oikeastaan murise. Vaan ärisee. Sitten esitellään hahmot: siili, kettu, karhu, saukot, sammakot, hiiret... - ja tietenkin päähenkilö eli KROKOTIILI nimeltä Krrristian, eksoottinen otus suomalaismetsässä. Murisevassa metsässä on episodimainen kuvaus eläinten yhteiselosta.




Tärisevä traktori (2009) jatkaa Hirvosen humoristista hassuttelulinjaa: söpöjä sattumuksia Murisevasta metsästä. Jännitystä idylliin tuo täryärrää pärisevä traktori.





Harvapäisessä hirvessä (2010) hirvi kärsii huonosta muistista. Lisäksi Murisevään metsään saapuvat vieraisille Krristianin perhe valtavan, egyptiläisen Krrakatau-sedän kera.



Rakastunut krokotiili (2011) kertoo nimensä mukaisesti siitä, kun Krristian rakastuu! Hellien tunteiden kohde on krokotiilityttö nimeltä Krrilla.




Virtahepojen laulujuhlissa (2013) Krristian ja Krrilla lähtevät lemmenlomalle kuumailmapallolla.



Krokotiili hiihtää kevääseen (2014) on kuvakirja, jossa on kivoja kuvia mutta tylsä tarina. Krokotiiliystävämme tutustuu talveen eikä tykkää siitä.




Kolme ensimmäistä, mustavalkokuvin somistettua Murisevassa metsässä -kirjaa ovat kirjasarjan parhaat teokset tarinan kannalta.  Kaksi värikuvin koristettu kirjaa eivät yllä noiden kolmen ensimmäisen Murisevassa metsässä -kirjan tasolle, sillä niissä tarinoiden pääpaino ei enää ole somissa pikku tarinoissa ja Murisevan metsän hurmaavissa sivuhahmoissa vaan Krristianin ja Krrillan suhteen kehityksessä. Pitäisikö tästä päätellä, että naiset pilaavat aina kaiken? ;D Ehkäpä myös tuoreimmat ideansa on Hirvonen jo käyttänyt kolmessa ensimmäisessä lastenromaanissa. Tosin paras näistä Murisevassa metsässä -kirjoista on ensimmäinen, ja jo toisesta kirjasta lähtee taso laskemaan... Kuvakirja on täysi turhake. Pia Sakin kuvitus on viidessä ensimmäisessä kirjassa todella ihanaa. Mustavalkokuvat ovat suloisia ja värikuvat viehättävää katseltavaa. Kuvakirjassa talvinen miljöö tekee kuvituksesta aika ankean.