torstai 29. kesäkuuta 2017

Maija-Kaarina Nenosen kuvituksia kuvakirjoihin

Maija-Kaarina Nenonen teki 1940-luvulla kuvituksia Kultainen koti -kirjasarjaan 1940-luvulla. Suurin osa Nenosen kuvittamista saduista/tarinoista on Martti Haavio (alias P. Mustapään!) kertomia. Monet näistä kuvakirjoista ovat saaneet suomalaislapsista lukijoita monella eri vuosikymmenellä uusien painosten myötä.


Martti Haavio: Tiina tonttutyttö (1943)

Lapissa asustavan tonttutyttö Tiinan pitäisi vahtia pikkuveljeään Timoa, mutta kun sisaren mielenkiinto on mualla, katala Pomperipossa-noita kaappaa veljen. Tiina lähtee pelastamaan veljeänsä noidan padalta.






Martti Haavio: Onnen tupa (1943)

Sika Sippurahäntä karkaa kuninkaan kartanon sikolätissä ja ryhtyy uusien eläinkamujensa kanssa rakentamaan Onnen tupaa. Susi pyrkii eläinten taloon mutta lähtee pian lipettiin kuultuaan talosta kovaa meteliä.






Martti Haavio: Prinsessa Sinisilmä ja Pässi Päkäpää (1943)

Prinsessan pässi karkaa ja asettuu asumaan pupujussien taloon. Pupujussit pelästyvät ja pakenevat talostaan. Lopulta prinsessa löytää pässinsä ja vie tämän takaisin kotiin.




Seitsemän pientä kiliä (1943)

Susi Hukkanen syö kuusi kiliä, mutta seitsemäs pelastuu. Vuohiemon juonen avulla muutkin kilit pelastetaan suden vatsasta.


Antero Kajanto: Nallen koulukäynti (1943)

Runomuotoisessa tarinassa nalle lähtee äidin luota kouluun, tulee sinne myöhässä eikä oikein osaa mitään, saa opettajalta torut ja lopulta lähtee takaisin kotiin itku kurkussa. Vaan äitipä ei lastaan toru heikosta koulumenestyksestä vaan "kuuman keiton eteen kantaa". Pöhkö tarina.






Maria Laukka kuvaa Nenosen Kultainen koti -sarjan kuvitustyyliä näin: "Nenonen on kuvittajana hauskan havainnollinen. Hänen puunsa ovat selkeästi tammia ja omenapuita, kasvit voikukkia, vanamoita ja kallioimarteita. Hän on myös uskollinen tekstille: vihtametsä, virnaketo, tuohitupa ja siniset vuoret, koko Haavion satukieli, saavat kuvissa tarkat vastineensa. Satujen maisema-aineksen Nenonen poimii sieltä täältä, luonnosta ja elokuvista. Hänen kuvitustyölleen on ominaista rikas, Gauguinilta vaikutteita saanut värihehku ja impulsiivinen koristeellisuus." Ja: "Kuvituksen tyyli on puhdasta 1940-lukua. Suomalaisen luonnon kuvaus on herkän koloristista ja eläinhahmot sangen myötätuntoisesti nähtyjä."

Lähteet:
Maria Laukka: Suomalaisen lastenkirjankuvituksen kehitys. Teoksessa Pieni suuri maailma. 2003.
Maria Laukka: Tuntematon satujen saari. Teoksessa Satujen saari. Suomalaista lastenkirjataidetta 1847-1960. 1985.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti