sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Aleksander Lindebergin kuvituksia kuvakirjoihin ja satuihin

Monesta Aleksander Lindebergin kuvittamasta teoksesta on otettu tällä vuosituhannella uusi painos. Se ei ole ihme, sillä Lindebergin viehättävä ja eloisa kuvitustyyli on kestänyt hyvin aikaa ja vetoaa varmasti nykylapsiinkin.


Aulikki Prinkki: Onnenmaan kuninkaantytär ja ihmislapset

Elvi Sinervon salanimellä kirjoittama lastennäytelmä ilmestyi vuonna 1944. Ikävä prinsessa Krysantia muuttuu kivaksi, ja vanha ilkeä akka uhkaa lasten metsäretkeä. Sinervo kirjoitti topeliaanisen tarinansa vessapaperille Hämeenlinnan vankilassa Ylimartimon Lindeberg-elämäkerran mukaan. Kuvitusta Ylimartimo kuvaa näin: Onnenmaan satukansa ja ihmiset on kuvitettu samalla tavalla, kuvat ovat toiminnallisia ja asetelmallisuudessaan näyttämökuvia.



Ekki-setä: Bawa merenpohjassa

Ekki-sedän (eli Eric Rudolf Gardbergin) kertoma jännittävä tarina ilmestyi 1945 Lindebergin sarjakuvamaisen nopeatahtisen kuvituksen kera.

Kuvittajat.fi-sivulla kerrotaan, että Lindebergin kahden ensimmäisen satukuvituksen tyyli on "sukua Disneyn sarjakuvissa ja animaatioissa tutuksi tekemälle tyylille. Figuureista tuli nukkemaisen isopäisiä, lyhytraajaisia ja pulleahkoja, kuin Lumikki-animaation kääpiöt." Tätä disneymäistä "kakkostyyliä" Lindeberg hyödynsi jo sodanaikaisissa korsuviihdelehtiin tekemisissään humoristisissa piirroksissa, kertoo Sisko Ylimartimo Lindebergin elämäkerrassa.




Yrjö Kokko: Pessi ja illusia

Lindebergin lumoavan kaunis kuvitus suomalaisten rakastamaan Kokon klassikkosatuun on vuodelta 1963. Uusintapainos julkaistiin 2012. Kuvissa on samaan aikaan suloa ja säröä. Sisko Ylimartimo tietää kertoa, että Kokko piti erityisesti Lindebergin tunnistettavista eläinhahmoista.

1960-luvulla Lindeberg alkoi kehittää uutta kuvitustyyliä. Lindebergin mielestä satua ei saanut kuvittaa naturalistisesti tai realistisesti vaan tyylitellysti. Kuvituksessa piti olla mielikuvitusta, liikettä ja väriä. Lindeberg sai paljon vaikutteita amerikkalaiskuvittajista Alice ja Martin Provence. Näin kertoo Sisko Ylimartimo Lindeberg-kirjassaan.

Mika Launis on selvittänyt, että Lindeberg “teki 50-luvun lopulla useita kirjankuvituksia, jotka vuosikymmentä myöhemmin tuomittiin voimakkaiden värien ja pinta-ajatteluun perustuvan korostuneen tyypitellyn perusteella ‘mainosmaisiksi’. 1960-luvun tyyli ei ole enää pilapiirrosmainen.






Topelius: Muurahainen joka lähti lääkäriin (Myran som for till foktorn)

Lindeberg teki kuvituksen Topeliuksen vanhaan satuun vuonna 1964 japaninkieliseen versioon Ari to oishasama. Suomeksi teos ilmestyi 2011. Topeliuksen sadussa on höpsö tarina, ja vasta Lindebergin virkeä kuvitus tekee kirjasta kiintoisan.






Rudyard Kipling: Rikki-tikki-tavi

Tämä kuvitus on vuodelta 1965, ja tästäkin teoksesta on uusintapainos, vuosimallia 2006. Kiplingin eksoottisessa tarinassa pieni mungo taistelee kobrakaksikkoa vastaan. Tarina ei ole kovin kiinnostava. Kuvitus on mustavalkoinen.






Aleksander Lindeberg: Iloiset aapiskuvat

Aleksander Lindebergin aapiskuvakirja on riemastuttava luku- ja katselukokemus. Jokaisella aukeamalla on samalla kirjaimella alkavia asioita ja olentoja värikkäinä kuvina. Alkuperäinen teos ilmestyi 1965, ja uudessa vuoden 2007 painoksessa joillakin aukeamilla on sanojen lisäksi myös loruja, joissa jokainen sana alkaa samalla, aukeaman kirjaimella. Runot ovat riemukkaita ja erittäin kekseliäitä.







Martti Haavio: Kalevalan tarinat

Martti Haavio muokkasi kansalliseepoksestamme proosalyhennelmän, ja Lindeberg teki teokseen loistokkaan kuvituksen. Kalevalan tarinat ilmestyi 1966 ja sai uusintapainoksen 2010.










Venäläisiä kansansatuja

Aleksander Lindeberg on koonnut ja kuvittanut kokoelman venäläisiä satuja. Kuvissa on sama henkeä kuin Lindebergin Kalevala-kuvituksissa. Lindeberg teki kuvat vuonna 1962, ja ne ilmestyivät lopulta englanninkielisessä teoksessa Russian Folk Tales vuonna 1967. Suomenkielinen teos ilmestyi 2008.

Kuten Muurahainen joka meni lääkäriin, myös Venäläisiä kansansatuja ilmestyi ensin ulkomailla. Maria Laukka kuvaa Lindebergin kuvitusuraa näin: "Lastenkirjojen kuvittajana hän tyylitteli vahvasti ja hakeutui dekoratiiviseen ja abstrahoivaan ilmaisuun, joka vetosi myös kansainvälisiin kuvittajiin."

Sisko Ylimartimo kertoo, että venäläissatujen kuvitukseen Lindeberg on ammentanut mallia ikonitaiteesta ja vanhoista freskoista ja suurelta kuvittajaesikuvaltaan, Ivan Bilibiniltä.







Näiden lisäksi Lindeberg teki myös pienempiä lastenkirjallisuuden kuvitustöitä. Satujen maailma -teoksessa (1967) on muutama kuvitus Carlo Collodin PinocchioonLindeberg voitti Rudolf Koivu -kuvituskilpailun 1964 Grimmin saduista tekemällään suppealla ja julkaisemattomalla kuvitustyöllä, jossa hän kuvitti ainakin Saapasjalkakissan ja Peukaloista.

Lindeberg kuvitti myös aikuistenkirjoja, toimi sota-aikana sotapiirtäjänä ja teki uraa mainospiirtäjänä. Muotokuviakin hänen laajasta tuotannostaan löytyy. Lindebergin mainospiirroksissa on vahvoja värejä, ja joissakin on iloisia eläinhahmoja, selvä viittaus lastenkuvittajan tyyliin.

Lähteet:
- Maria Laukka: Suomalaisen lastenkirjankuvituksen kehitys. Teoksessa Pieni suuri maailma. 2003.
- Alexander Lindeberg 100 vuotta -näyttely Helsingin tuomiokirkon kryptassa. 2017.
Mika Launiksen artikkeli teoksessa Satua ja totta 2005.
- Kuvittajat.fi
- Sisko Ylimartimo: Alexander Lindeberg - Mestarillinen ja monialainen kuvataiteilija (2017).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti