sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Myyrän aarre (2001)


Myyrän aarre (2001) on opettavainen tarina myyrästä, joka haluaa pyydystää tähdenlennon. Myyrä lähtee matkaan ja jahtaa kaikkea kimmeltävää, jolloin hän tulee häirinneeksi muita metsän asukkeja. Myyrä haluaa tähden itsellensä mutta joutuu oppimaan, että omistaminen ei ole tärkeää. Lopulta myyrä saa ystävän saukosta.






Animaatiolyhytelokuvan on tehnyt Tini Sauvo. Tini Sauvo sai elokuvaan ideaan itse keksimästään runosta: "Myyrän koloon pimeään loisti iltatähti, / kun sieltä aarteen etsintään pieni myyrä lähti..." Myyrän aarteella on pitkä historia: Sauvo voitti Myyrän aarteella käsikirjoituskilpailun vuonna 1990, mutta tuotanto käynnistyi vasta vuonna 1998. Elokuvan on tuottanut Liisa Helminen Productions. Viehättävän musiikin on säveltänyt Jani Uhlenius, ja ääninäyttelijänä kuullaan Vesa Mäkelää. Sauvo on kirjoittanut ja kuvittanut myös elokuvaan pohjautuvan Myyrän aarre -kirjan, joka sekin ilmestyi 2001.


Lähde: 100 vuotta suomalaista animaatiota.

Kolme pukkia (2001)

Animaattori Heikki Prepula tunnetaan Kössi Kenguru -lyhytelokuvistaan, joita hän teki 1960-1970-luvuilla. Prepula on tehnyt monia muitaki animaatioita, joista yksi viimeisimmistä on Kolme pukkia (2001), ulkomaillakin palkittu lyhytelokuva. Prepula on tuottanut, ohjannut, animoinut lyhärin ja tehnyt siihen vielä äänetkin - melkoinen monipuolimies on siis kyseessä. Kolme pukkia kertoo vanhan tutun tarinan kolmesta pukista, jotka haluavat ylittää sillan, jonka alla asuu hirviö. Pukit ovat hilpeitä, pomppivat vinhasti ja ääntelevät hauskasti ("bää-bää-pumppati-pä"). Varsinaista dialogia lyhärissä ei ole.




lauantai 27. toukokuuta 2017

Mikko Kunnaksen animaatioita

Mikko Kunnas on ollut vuosikymmeniä Pikku Kakkosen animaatiotuotannon kantavia voimia 1980-luvulta lähtien. Esittelen tässä blogitekstissä muutamia Kunnaksen töitä.

Jänis Vemmelsäären seikkailut (1984) sisältää kahdeksan minuuttia pitkiä jaksoja. Tv-sarja perustuu Anni Swanin uudelleenkertomiin J. C. Harrisin Jänis Vemmelsääri -tarinoihin. Jänis Vemmelsäären seikkailut on kalvoanimaatio, poikkeaa tekniikaltaan muista Kunnaksen töistä, joissa Kunnas yhdisti pala- ja piirrostekniikoita mittavan tuotannon mahdollistavalla taloudellisella tavalla. Kertojana toimii Maija-Liisa Majanlahti.


Jaksosta Setä Kilpikonna säkissä.

Joonas (1991-1993) on 26-osainen tv-sarja, joka kertoo sirkuksessa asuvasta pojasta. Käsikirjoituksen on tehnyt Simo Ojanen.


Jaksosta Unileijona karkuteillä.

Kolme ässää (1994-1998) sisältää 33 noin viisiminuuttista jaksoa. Salla, Sakke ja Saastamoinen ovat salapoliiseja, jotka ratkovat pieniä arjen ongelmia kuten avainten katoamisia. Erityisesti tästä tv-sarjasta muistetaan Kunnaksen animaatiohahmojen hauska yksityiskohta: heiluvat päät.

Muita Mikko Kunnaksen töitä ovat mm. Kolme toivomusta, Kolme pukkia (varhaisia), Kansansatuja (1984-1987), Tontun joulu (1991), Kalpeat kaverukset (1991), Tallikärpänen Riku (1992) sekä setä Mauri Kunnaksen kirjoihin perustuva Koiramäki (2004)

Lähde: 100 vuotta suomalaista animaatiota.

Hammaskeiju (Tooth Fairy, Where Are You?, 1991)


Hammaskeiju on ihana kanadalainen animoitu lyhytelokuva erilaisesta ystävyydestä. Lotta on pienenpieni keijukainen, joka opiskelee hammaskeijuksi. Lotta on tavattoman hajamielinen, kehno taikomaan, ei muista taikasanoja ja saa jatkuvasti varoituksia huolimattomuudestaan ja myöhästelystään - mutta hänen sydämensä on kultaa. 


Eräänä sateisena iltana hammaskeijujen koululle kantautuu hammaskutsu, ja koska muita ei ole paikalla, Lotta lähtee itse tarkastamaan tilanteen, vaikka ei olekaan vielä valmis hammaskeiju. Perillä Lotta tekee emämokan: ihmistyttö Taru näkee hänet, ja Lotta paljastuu! 


Taru kutsuu Lotan yökylään, koska eihän tämä voi mennä kotiin moisella koiranilmalla. Taru ja Lotta ystävystyvät ja viettävät koko seuraavan päivän yhdessä. 


Tarua ja Lottaa yhdistää epävarmuuden ja suloisen luonteen lisäksi se, että kumpikaan ei haluaisi pitää silmälaseja. Yhdessä tuumin he kuitenkin alkavat pitää niitä ja muutenkin rohkaisevat toisiaan olemaan reippaasti omia itsejään. Taru esittelee Lotan koulussa kauko-ohjattavana lentävänä nukkenaan ja saa ennenkuulumatonta suosiota koulussa. Lotta taasen harjoittelee ihastuneen Tarun edessä taikomista. 



Lopulta Lotan pitää palata keijujen pariin. Kohentuneen itsetuntonsa ja hyvien harjoitusten jälkeen Lotta läpäisee hammaskeijututkintonsa kirkkaasti ja muistaa ulkoa hammaskeijun loitsunkin: "Kirkkahasti kipunoi, / hammaskutsu yössä soi. / Tuiki, loista, valaise, / teepä hammastaika se!" 



Hammaskeijujen neuvosto antaa Lotalle luvan tavata Tarua aina, kun tämä kutsuu häntä unissaan seurakseen.


Paul Schiblin kirjoittama ja ohjaaman elokuvan on animoinut Lacewood Productions. Victor Daviesin lempeän kaunis musiikki luo sadun tunnelmaa. Reilut 20 minuuttia kestävän lyhytelokuvan voi katsoa YouTubessa

Elokuva on esitetty suomeksi tv:ssä 1990-luvun alussa. Suomenkielisestä toteutuksesta vastaavat Outi Alanen, Aune Lind, Emilia Pokkinen, Voitto Nurmi ja Ulla Ropponen.


Eskimomummo ja jääkarhunpentu (The Woman Who Raised a Bear as Her Son, 1990)

Eskimomummo ja jääkarhunpentu on sympaattinen kanadalainen lyhytelokuva-animaatio. Jääkarhunpentu saapuu eskimomummelin luo ja jää asumaan tämän luokse. Mummo kasvattaa jääkarhun omana poikanaan. Kaikki ihmiset eivät kuitenkaan hyväksy jääkarhun ja ihmisen lämmintä suhdetta.

Jamie Oliffin ja Gerald Tippin ohjaaman lyhytelokuvan on sovittanut elokuvaksi Patrick Granleese. Lacewood Productions ja Hinton Animations Studios vastaavat animaatiosta. Elokuva kestää reilut 20 minuuttia, ja sen voi katsoa englanniksi YouTubessa

Elokuva on esitetty suomeksi tv:ssä 2000-luvun alussa. Suomenkielisestä ohjauksesta vastaa Maija Rantanen, ja ääninäyttelijöinä kuullaan Kaija Kiiskiä, Rainer Kaunistoa ja Kari Hietalahtea.



Tunnelin lohikäärme (The Railway Dragon, 1989)

Kanadalainen animoitu lyhytelokuva Tunnelin lohikäärme on suloinen kertomus tytöstä, joka tutustuu rautatietunnelissa asustavaan lohikäärmeeseen. Lohikäärme on ensin kärttyinen mutta lämpenee pian uteliaaseen ja uskaliaaseen tyttöön ja kertoo tälle monia filosofisia opetuksia.

Tyttö: "Pidän näkemästäni!"
Lohikäärme: "Mutta näetkö sitä, mistä pidät?"

Lohikäärme: "Mitä koulussa opitaan?"
Tyttö: "Kaikenlaista. opimme katsomaan oikealle ja vasemmalle."
Lohikäärme: "Entäs ylös ja alas? Sinulta voi jäädä lintu tai sammakko huomaamatta."

Lohikäärmeet ovat sukupuuton partaalla metsästyksen jäljiltä, mutta kerran vuodessa lohikäärmeet kokoontuvat villeihin pileisiin danssaamaan, pelaamaan korttia ja syömään popcornia vanhojen kamujen kanssa. Vanha lohikäärme ei ensin halua lähteä juhliin, mutta tyttö innostaa hänet matkaan ja pääsee itsekin mukaan. Seuraavat hilpeä junamatka, railakkaat kemut ja hulppea lentomatka kotiin. Jännitystä tuo vaaniva metsästäjä. Katoavatko lohikäärmeet kokonaan maan pinnalta?

Elokuva perustuu Patrick Granleesen ideaan, ja hän on myös toinen käsikirjoittajista. Reilut 20 minuuttia kestävä lyhytelokuva on Hilary Phillipsin ja Gerald Trippin ohjaama. Ilmeikkäästä animaatiosta vastaavat Lacewood Productions ja Hinton Animation Studios. Tunnelin lohikäärme eli The Railway Dragon ilmestyi 1989 ja sai kolme vuotta myöhemmin 1992 jatko-osan The Birthday Dragon. Elokuva esitettiin suomeksi tv:ssä 1990-luvun alussa. Elokuvan voi katsoa englanniksi YouTubessa.







"Asiat ovat olemassa, jos ne ovat tosia sydämessämme."

Satumaailma (1967)

Satumaailma on vuonna 1967 ilmestynyt kahdeksanosainen satukokoelma. Se on yhteispohjoismainen tuotanto, jossa mukana on tekijöitä (kustannustoimittajia ja kuvittajia) Ruotsista, Norjasta, Tanskasta ja Suomesta. Kahdeksan osaa ovat nimiltään Peukaloputti, Kotikartanolla, Kaukana metsässä, Taivaankannen alla, Avarassa maailmassa, Taikapuun oksilla, Yli vuorten ja laaksojen, Sateenkaarten portti.

Pääpaino on pohjoismaisissa saduissa, mutta mukana on myös tarinoita muualta Euroopasta, Amerikasta ja ympäri maailmaa. Suurin osa on vanhoja klassikoita, mutta tuoreempiakin teoksia on mukana. Satuja on monenlaisia: opettavaisia satuja, nonsensea, kansansatuja, ihmesatuja... Satujen lisäksi on myös runoja, loruja, kuvakertomuksia, katkelmia kirjoista ja jopa kokonaisia kuvakirjoja.

Osassa tarinoista on mukana alkuperäinen kuvitus, osassa taasen 1960-luvun pohjoismaisten kuvittajien kuvat. Kuvitus on erittäin monipuolista, suoranaista silmäkarkkia! Tämä kokoelma on ollut 1960-luvun lapsille varmasti suuri aarre.

Staffan Torellin kuvitusta André Bjerken
runoon Oletteko tavanneet.

Tua Waernin Illalla-runo
Staffan Torellin kuvittamana.

Gunilla Cederholmin kuvitusta
Felix Körlingin Piparkakkumaahan-tarinaan.

Kaj Beckmanin
kuvitusta
B. & E. Haderin
Suureen lumipyryyn.

Kaj Beckmanin kuvitusta Vilhelm Kragin runoon
Pikku-Pekan laulu.

Alexander Lindebergin kuvitusta Carlo Collodin
Pinokkioon eli Pitkänenän seikkailuihin.

Erkki Tantun kuvitusta hölmöläissatuun.

Erkki Tantun kuvitusta Topeliuksen satuun
Turun linnan tonttu-ukko.

Kerstin Thorvallin kuvasarja
Kaksivuotias Kai.

Ivar Aroseniuksen klassikko Kissamatka.

Katkelma Viktor Mallin
kirjoittamasta ja kuvittamasta
Eskimopeikko Vikkestä.

Kuva Roger Duvoisin kirjoittamasta ja kuvittamasta Veronikasta.

T. S. Eliotin Kissan nimi
Nicolas Bentleyn kuvituksella.

perjantai 26. toukokuuta 2017

Kaj Chydeniuksen lastenmusiikki

Monipuolinen säveltäjä Kaj Chydenius on tehnyt myös lastenmusiikkia.

Chydeniuksen lastenlauluista tunnetuimpia ovat Kaarina Helakisan sanojen sävellykset. Chydeniuksen ja Helakisan ensimmäinen projekti oli Helakisan kirjoittama satunäytelmä Schiivoavat serafit (1968), johon Chydenius sävelsi laulut. Laulut julkaistiin levyllä Lastenlauluja Magdaleenan nuottikirjaan (1968). Levyllä ovat seuraavat laulut: Magdaleena, Magdaleenan neekerilaulu, Magdaleenan taivaslaulu, Omenalaulu, Posetiivilaulu, Serafien siivouslaulu, Serafien taivaslaulu, Taivaaseenlähtö, Äitimaarian siivouslaulu. Lauluista suosituin on rakastettu Magdaleena. Laulajina levyllä ovat Kristiina Halkola, Sinikka Sokka ja Kaj Chydenius. Tunnetuin Chydenius-Helakisan lastenlauluista on Lounatuulen laulu, joka on levytetty ensi kerran 1970. Muita yksittäisiä kaksikon lauluja on Taivassatu, joka on levytetty 1976.

Chydenius sävelsi Lars Huldenin lastenrunoja, joita on julkaistu levyllä Landet lupinien (1991). Laulut esitetään sekä ruotsiksi että suomeksi. Suomenkieliset laulut ovat Kaikulaulu, Ketunhännät, Lupiinien maa, Mikko-ahven ja haukivaari, Mun piraija, Pyöräilijä, Varis ja hanska, Viherukki, Vuoren lapset.

Lisäksi Chydenius on säveltänyt musiikkia kahteen Esko-Pekka Tiitisen lastennäytelmään: Koivuhiiri ja Päästäinen (2000) ja Voi vallatonta (2005).

torstai 25. toukokuuta 2017

Marjatta Pokelan lastenmusiikki


Suomalaisen lastenmusiikkin grand old lady Marjatta Pokela sävelsi elämänsä aikansa noin 300 laulua, joista suurin osa on lastenlauluja. Pokelan lastenlauluille on ominaisuus kansanmusiikkimaisuus. Tässä blogitekstissä esiteltyjen levyjen lisäksi Pokela sävelsi monia muitakin lastenlauluja.


Mörri-Möykky

Pokelan tunnetuin hahmo on Mörri-Möykky, josta Pokela teki kolme musiikkisatua: Mörköooppera (1980), Mörri-Möykyn suvi (1983) ja Mörkö se lähti laivaan (1985). Levyillä laulaa mm. Pokelan tytär Eeva-Leena Sariola. Kaikki teokset ovat ilmestyneet Ulla Vaajakallion kuvittamina nuottikirjoina. Suosituimpia lauluja ovat Mörri-Möykky, Mörri-Möykky tanssii ja Mörkö se lähti piiriin.

Mörön synty.

Mörrimöykky.

Mörri-Möykky tanssii.

Mörkö se lähti piiriin.





Muita levyjä

Pupu Tupunan lauluja (1983) perustuu Pirkko Koskimiehen Pupu Tupuna -kirjoihin. Laulut kertovat iloisen Pupu Tupunan seikkailuista ja eläinystävistä sekä mm. luonnosta ja leluista. Levyllä laulavat Katri-Helena, Seppo Hovi, lapsilaulajat Annika ja Tomi Metsäketo sekä lapsikuoro. Sanoituksia tekivät Pirkko ja Pentti Koskimies sekä Marjatta Pokela; virallisesti ilmaistuna näin: "Pirkko Koskimiehen alkuperäistekstien mukaan lauluiksi mukaellut Marjatta Pokela". Laulut ovat ilmestyneet Koskimiehen kuvittamana nuottikirjana. Levyltä ovat jäänyt elämään erityisesti laulut Ihme ja kumma ja Satu (tutummin Saako satu sisään tulla).

Kupperkeikku (1989) sisältää sekalaisia lastenlauluja. Nuottikirja on Ulla Vaajakallion kuvittama.

Karamelliooppera (1994) kertoo hampaidenpesun tärkeydestä. Hahmoja ovat mm. Namuska, Hammasharja ja Hammaspeikko. Levyllä laulavat mm. Eeva-Leena Sariola ja Jussi Lampi. Laulut ilmestyivät myös nuottikirjana. Lauluista elämään on jäänyt Ukko ja akka.

Nukkearkku (2012) julkaistiin postuumisti. Musiikkisatu kertoo ullakolta löytyvän nukkearkun asukeista. Levyllä esiintyy Pokelan jälkikasvua: tytär Eeva-Leena Pokela, tyttärentyttäret Soila ja Meri Sariola, tyttärenpoika Jyri Sariola, tyttärenpojan vaimo Maija Sariola, tyttärenpojantytär Elena Sariola.


Lähteet: Pomus.net, Ylen Äänitearkisto, Wikipedia.
Kuvat: Ulla Vaajakallion kuvitusta Mörri-Möykyn suvi -nuottikirjaan.