perjantai 7. huhtikuuta 2017

Matti Kotan kuvituksia lastenkirjoihin ja kuvakirjoihin

Matti Kota on tehnyt upean uran lastenkirjallisuuden kuvittajana.


Titvi Ikäheimo: Hiiren häät (1981)

Ikäheimon teos sisältää söpöjä eläinrunoja, ja runojen kuvituksena on Matti Kotan lämpimiä eläinkuvia.





E. T. A. Hoffmann: Pähkinänsärkijä (1982)

Saksalainen lastenkirjaklassikko 1800-luvun alusta kertoo tarinan Maria-tytöstä ja mystisestä Drosselmeyerin sedästä, joka antaa Marialle joululahjaksi puisen pähkinänsärkijän. Pähkinänsärkijä onkin elossa ja taistelee Hiirikuningasta vastaan, ja niin Maria joutuu hurjiin seikkailuihin. Matti Kotan kuvitus koostuu kuvitetuista alkukirjaimista ja täyteen ahdetuista koko sivun värikuvista. Matti Kotan kuvituksissa tyypillistä on se, että poikahahmot ovat hurmaavan nättejä mutta tytön melkeimpä rumiluksia. Pähkinänsärkijässä Maria on ihan söpö mutta silti varsin tavanomaisen näköinen verrattuna kauniiseen Pähkinänsärkijään.






Aurinkosade: satuja ja tietoa vedestä (1983)

Aurinkosade on Unicefin julkaisema kirja, jossa on alareunassa tietoa veden tärkeydestä ja siitä, mitä tapahtuu, kun vesi on vähissä. Muuten teos sisältää vesiaiheisia tarinoita ja runoja. Aurinkosateessa saadaan jo esimakua siitä suunnasta, johon Matti Kota myöhemmin kehittyi lapsikuvissaan: Matti Kotan lapset ovat nimittäin hyvin ilmeikkäitä.



Kaarina Helakisa: Lumottu ruusu (1983)

Helakisan satu kertoo ruusuvaltakunnan valtiattaren tyttärestä Rosalindasta. Kotan kuvituksissa sankarittaret eivät ole satujen uhkeita kaunottaria vaan aidon oloisia lapsihahmoja. Lumottu ruusu -teoksen Rosalindakin on aivan tavallinen tytöntyllerö.




Elina Karjalainen: Kaukometsä (1984)

Karjalaisen tarinassa Jukka hyppää sisälle tauluun ja astuu jännittävään fantasiaseikkailuun. Kuvitus koostuu täyteen ahdetuista koko sivun värikuvaista, samaan tyyliin kuin Pähkinänsärkijä-kuvituksessa. Myöhemmässäkin Kotan kuvituksissa on usein pääosassa vaalea polkkatukkainen poika kuten myös tässäkin kirjassa.




Orvokki Annala: Ninni surkea noita (1987)

Ninni on noita mutta heikohkoa sorttia eikä oikein osaa mitään noitajuttuja. Keiju ilmestyy Ninnille ja johdattaa Ninnin seikkailuun. Jos tarinaa seuraa pelkkien kuvien perusteella, Ninnin muutos on hyvin selkeä: alun murjottava tyttö vaihtuu tarinan aikana lopun lämpimästi hymyilevään tyttöön. Kotan lapsikuvissa on mahtavan realistisia eleitä.




Inkeri Tuomikoski: Sininen kivi (1988)

Tuomikosken tarinassa Kirsti-tyttö vohkii äidiltä sormuksen. Mikki-kissa ja tonttu-ukko lähettävät Kirstin ja hänen nukkensa seikkailuun. 




Marja-Leena Mikkola: Malinka Kuuntytär (1990)

Tämä on aivan ihana kuvakirja kissojen ystäville! Malinka on hieno rotukissa, jonka luona vierailee monenlaista kollia, ja lopuksi Malinka pyöräyttää pesueen, jossa on monen väristä kattia. Kuvituksessa on lumoavan kauniita kuvia kissoista.




Anneli Finne: ...mutta tähtein tuolla puolen... (1990)

Tämä on järkyttävän surullinen mutta lohdullinen kirja pienen Matti-pojan surusta. Matti menettää parhaan ystävänsä, Tiinan, ja käy kirjassa läpi suruaan. Menetystä ja kaikkea siihen liittyvää kuten hautajaisia tarkastellaan lapsen näkökulmasta. Kirjassa on myös takaumia, joissa Matti muistelee
iloisia hetkiään Tiinan kanssa. Kirja on avoimen kristillinen ja erittäin koskettava. Kotan kuvitus tekee surusta vielä realistisemman lasten arkisten vaatteiden kautta. Kuvitus vangitsee tunteet upeasti, varsinkin pienen pojan surun, joka näkyy vaikeina ilmeinä ja asentoina.



Kaarina Helakisa & Kaari Utrio: Suuri Prinsessakirja (1991)

Suuri Prinsessakirja on yhdistelmä satukirjaa ja tietokirjaa. Helakisa kertoo sadun prinsessoista ja Utrio historiallisista prinsessoista. Matti Kota on kuvittanut sadut. Mukana ovat kaikki klassiset prinsessasadut ja muutama yllättävämpikin tarina. Tässä teoksessa Kota on tehnyt kauniita prinsessoja, mutta edelleen mieshahmot ovat aidomman näköisiä. Joka sadun alussa on linnan kuva alleviivaamassa satumiljöötä.







Kaarina Helakisa: Metkuttajat (1991)

Kaksoset Janne ja Jenni täyttävät pian seitsemän vuotta. Sen jälkeen ei voi enää keppostella samalla lailla kuin ennen, ja niinpä kaksoset alkavat kisan siitä, kumpi metkuilee enemmän ennen syntymäpäivää. Pojasta on hauskoja kuvia, tytöstä tylsiä.



Laura Voipio: Kerttulin onnennukke (1992)

Kerttuli on köyhän äidin tyttö, joka haaveilee kaupassa olevasta kalliista nukesta. Joulu lähestyy - toteutuuko Kerttulin toive? Kotan kuvituksessa on aika ankeat värit ja kuvissa ei ole riemua vaan totisia katseita, mikä sopiikin entisaikaan sijoittuvaan vakavamieliseen tarinaan.



Marja-Leena Lempinen: Haukkaprinssi (1994)

Haukkaprinssi kertoo tarinan kaukaisen Miriadin valtakunnan prinssistä, jonka isä karkoittaa kotoa ja joka löytää tiensä pohjoiseen ja tutustuu siellä paikalliseen naiseen... Mustavalkokuvitus maalailee eksoottisen valtakunnan Lähi-itä-henkisiä maisemia ja ihmisiä. 





Matti Kota: Puutarhan kätköissä (1999)

Puutarhan kätköissä on Matti Kotan oma tarina, jossa hänen poika Joonas (vaalea polkkatukkainen poika) seikkailee puutarhassa elukoiden kanssa. Tarina on tylsä, ja niin on kuvituskin.




Maria Laukka analysoi Kodan kuvitustyyliä näin: "Kota on hyödyntänyt 1970-luvulle yleistä fotorealismia, josta johtuu hänen kuvitustensa pysähtynyt, unenomainen tunnelma."

(Lähde: Maria Laukka: Suomalaisen lastenkirjankuvituksen kehitys. Teoksessa Pieni suuri maailma. 2003.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti