keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Maija Karman kuvituksia Andersenin satuihin

Maija Karma on kuvittanut H. C. Andersenin satuja kokoelmassa Andersenin kauneimpia satuja (1972). Karma on kuvittanut sadut samalla musta-punaisella tyylillä kuin kaksi vuotta aiemmin julkaistussa Topelius-kokoelmassa. Erityisen onnistunut on mielestäni kuvitus Punaiset kengät -satuun.


Matkatoveri

Peukalo-Liisa

Pieni merenneito

Pieni tulitikkutyttö

Punaiset kengät

Pieni ankanpoikanen

Villijoutsenet

Villijoutsenet

Mairi Hedderwick: Kati ja tyhmä teddykarhu (Katie Morag and the Tiresome Ted, 1985)

Kati on niin mustasukkainen perheensä uudesta vauvasta, että vihoissaan viskaa lempinallensa mereen. Kati kauhistuu menetettyään rakkaan nallensa. Nalle ajautuu rantaan, ja Kati laittaa nallen kuntoon. Lopulta sisarelliset tunteet heräävät uutta vauvaakin kohtaan.

Mairi Hedderwickin skotlantilaiseen merenrantakaupunkiin sijoittuva kertomus on inhimillinen kertomus isosiskon vaikeasta hetkestä ja siitä, miten lapsena vaikeat tunteet purkautuvat joskus harmittavalla tavalla. Arkea korostava yksityiskohtainen kuvitus tukee tarinaa. Tässä pienessä kuvakirjassa on suuri sydän.








Maurice Sendak: Hassut hurjat hirviöt (Where the Wild Things Are, 1963)


Max on ollut tuhma poika ja lähetetään siksi nukkumaan ilman ruokaa. Omasta huoneestaan Max pakenee mielikuvitusmatkalle hirviöiden maahan, jossa hänestä tulee kamalasti murisevien hirviöiden kuningas. Lopulta Max palaa huoneeseensa, jonne on kannettu vielä lämmin ateria.

Ei ole vaikeaa ymmärtää, miksi Maurice Sendakin teos on Amerikassa rakastettu klassikko. Sendak ymmärtää lasta. Huonon käytöksen taustalla on turhautumista, joka helpottaa, kun Max käy päästelemässä aggressioita hirviömaassa. Maxilla on koko kirjan ajan päällänsä hirviöasu, joka symboloi hänen kapinaansa ja ärtymystään, joka ilmenee paheksuttavina kiusantekoina tarinan alussa. Kirjassa ei anneta liian helppoja ratkaisuja; Maxista ei tule kilttiä hetkessä. Mutta toivoa on!



Michael Ende & Friedrich Hechelmann: Ofelian varjoteatteri (Ofelias Schattentheater, 1988)

Saksalainen Michael Ende tunnetaan parhaiten mainiosta Tarina vailla loppua -fantasiakirjastaan. Fantasiaa on myös Ofelian varjoteatteri -nimisessä Enden kirjoittamassa kuvakirjassa. Varjot ovat Ofelian ystäviä ja esiintyvät Ofelian varjoteatterissa. Kun Ofelia-mummeli on vanha, varjot hakevat hänet pois elämästä. Lapsille on usein kirjoitettu hienoja, allegorisia tarinoita, joiden avulla yritetään ymmärtää vaikeaa teemaa, kuolemaa. Enden kuvakirjassa varjot ovat onnistunut valinta selittämään mystistä asiaa. Friedrich Hechelmannin lumoava kuvitus johdattaa lukijan hellästi kohti kuoleman mysteeriä.




sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Pinocchio (Pikorîo no bôken, 1976)


Carlo Collodin alkuperäiseen tarinaan perustuva anime-sarja nimeltä Pinocchio ensiesitettiin Japanissa nimellä Pikorîo no bôken vuonna 1976. Sarjan valmisti japanilainen animaatiosstudio Nippon Animation. Ohjaajia ovat Shigeo Koshi ja Hiroshi Saitō, ja käsikirjoittajana on toiminut Marty Murphy. Pinocchio-sarja tunnetaan muualla maailmalla seuraavanlaisilla nimillä: Bambino Pinocchio (Italia), Pinocchio Yori Piccolino no Boken (Japani), Pinochio (Ranska), Pinokkio (Hollanti), The Adventures of Piccolino (Englanti), Pinokio (Puola) ja Die Avonture van Pinocchio (Etelä-Afrikka)


Ylen TV1 esitti Pinocchio-sarjaa suomenkielisenä versiona vuodesta 1993 kevääseen 1994. Suomessa esitetty versio on moneen kertaan dubattu; ensin alkuperäiskielestä japanista saksaan, ja tämän saksankielisen dubin päälle on sitten dubattu suomenkielinen versio. Tämän takia saksankieliset äänet kuuluvat koko ajan taustalta, suomi-dubin alta. Suomenkielinen version tekijöiksi on mainittu kaksi naista: suomentaja Satu Miettinen ja lukija Raila Hämäläinen. Me sarjan katsojat muistamme Raila Hämäläistä lämmöllä. Hän toi äänellään eloa sarjaan unohtumattomalla tavalla. Hän luki kaikki roolit, minkä vuoksi hänen äänensä vaihteli pehmeä-äänisestä kertojasta kimittävään Pinocchioon, kaakattavaan Tiina-ankkaan ja matalaääniseen Gepettoon - puhumattakaan kaikista muista hahmoista, joita sarjassa vilisi paljon. Raila Hämäläinen on harvinaisen monipuolinen ääneltään!



Pinocchio-sarjassa on ihanaa musiikkia, jonka on säveltänyt Karel Svoboda. Sanat Pinocchion ihanaan, eurooppalaiseen tunnuslauluun on kirjoittanut Florian Cusano. Tarttuvasta melodiasta tuli Mary Roos'n esittämänä kova hitti saksankielisissä maissa. 

Pinocchio, Pinocchio!

Kleines Püppchen, freches Bübchen,
wo hat man dich zuletzt geseh’n?
Du wolltest doch zur Schule geh’n,
was ist gescheh’n?

Kleines Püppchen, freches Bübchen,
die Welt ist groß und du bist klein,
du kannst noch nicht alleine sein,
sieh’ das doch ein!
Pinocchio!

Laulu on levytetty suomeksi vuonna 1986:

Pinokkio, Pinokkio!

Nukke pieni,
poika pieni.
Voi missä tänään piileksit?
Sä kouluun mennä lupasit
ja katosit.

Nukke pieni,
poika pieni.
Voi mistä sinut etsisin?
Et löydä koskaan takaisin
ja kotihin.

Pinokkio...


Pinocchio-sarja kertoo kauniin tarinan Pinocchio-puunukesta, jonka yksinäinen lelujen tekijä Gepetto veistää itselleen. Hyvä haltiatar muuttaa puunuken eläväksi. Pinocchio eksyy veistäjänsä ja isänsä Gepetton luota ja monien seikkailujen jälkeen jälleen löytää isänsä. Hyvän haltiattaren mielestä Pinocchio on oppinut läksynsä, ja se muuttuu elävästä puunukesta ihan oikeaksi pojaksi! Tv-sarja seuraa puunukke Pinocchion seikkailuja Gepettoa etsiessä. Pinocchion mukana on järjen ääni, Tiina-ankka. Välillä vanha ystävä, häkkilintu Rocko ilmestyy avuksi. Ongelmia Pinocchion matkalle tuottaa veijarikaksikko Kettu & Kolli.



Tv-sarjassa on mainiota hahmoja:



Pinocchio on sarjan päähenkilö. Pinocchio on Gepetton tekemä puunukke. Pinocchiolla on suurin sydän, vaikka hän onkin kärsimätön, pelkuri ja aina pulassa. Pinocchion toimintaperiaate on "tarkoitus pyhittää keinot", sillä vaikka hän yleensä pyrkii hyvään, hän tekee useasti epäilyttäviä tekoja.







Tiina-ankka on Pinocchion omatunto ja välillä todella ärsyttävä totuudenpuhuja ja marmattaja, mutta silti hyvin hellyyttävä hahmo; pieni ja pippurinen ja loistavasti raknnettu hahmo. Tiinan oma heikko kohta on maha, sillä Tiina on aina nälkäinen.









Ihana haltiatar on Pinocchion pakkomielle. Haltiatar on nuori, kaunis tyttönen, joka esiintyy ihmisenä vain sarjan alkujaksoissa ja muissa jaksoissa hänen olomuotonsa on valkea silmälasipäinen kyyhky tai jokin muu eläin. Jaksossa "Haltiatar" hän on kaunis, valkoinen kili, joka pomppii ärsyttävästi karkuun Pinocchiolta.







Pinocchion isä on puunveistäjä Gepetto, vanha mies, jonka sydän on kultaa ja joka rakastaa Pinocchiota yli kaiken.











Gepettolla on laiska kissa nimeltä Julietta, joka kulkee Gepetton kanssa etsimässä Pinocchiota. Juliettan lempipuuhaa on mankuminen, Pinocchion mollaaminen ja valittaminen.










Gepettolla on myös lemmikkilintu Rocco, joka toimii myös Pinocchion omatuntona Tiina-ankan tavoin.










Kettu ja Kolli ovat parhaat ystävykset, luihu kettu ja laiska kissa.








Sarjan parhaimmat ja ehdottomasti sydämellisimmät henkilöt ovat hurmaavat pikkurikolliset Kettu ja Kolli. Kettu ja Kolli muodostavat loistavan parivaljakon, joka joutuu pulaan ja selviää aina ihmeellisesti. Kettu on porukan aivot, joka keksii kaikenlaisia juonia. Kollille taasen ei ilmeisesti ole suotu aivoja, ja tätä ominaisuuttaan hän osaa myös käyttää hyväkseen. Jaksossa "Sirkusaasit" laiska Kolli toteaa: "Minulle ei voi opettaa temppuja - olen liian tyhmä." Kettu ja Kolli ovat molemmat loistavia näyttelijöitä, jotka voivat esittää mitä tahansa ja valehdella Pinocchiolle - ja kaikille muillekin - ilman pieneintäkään tunnon tuskaa. Legendaarisia ovat mm. Ketun kutituskohtaus jaksossa "Vanha Rosetta" ja Kollin sydäntäriipaiseva vuodatus teurastetusta aasista jaksossa "29/30". Kolli pitää lisäksi kaikesta, missä hän voi hyödyntää varastamistaitojaan. Joskus ihanat laitapuolen kulkijat sattuvat tekemään hyvääkin kuten jaksossa "Kettu ja Kolli pulassa". Sarjassa Kettu ja Kolli esitetään lurjuksina, joiden tekemisiä paheksutaan, mutta joita ei koskaan täysin nollata luusereiksi. 

Tiina ja Pinocchio sekä Kettu ja Kolli muodostavat hienot taisteluparit, joiden suhteen kehittymistä on mukavaa seurata. Tiina ja Pinocchio suhtautuvat Ketun ja Kollin puuhiin joskus liiankin sinisilmäisesti, ja joskus taasen erittäin torjuvasti. Ketun ja Kollin strategia ankan ja puunuken suhteen taasen on yksinkertaoisuudessaan tämä: aina välillä kaveerataan Pinocchion kanssa - yleensä silloin, kun ollaan jotain vailla tai pulassa - ja sitten taas puukotetaan selkään, kun tarpeet on tyydytetty. Silti nelikon välillä säilyy aina jonkinlainen toverillisuuden side. Niin monista vaaroista ja jännistä paikoista on yhdessä selvitty, että sen on ollut ihan pakko jättää jonkinlainen jälki kaikkien neljän sydämeen. 


Jaksolistaan olen merkinnyt =-merkillä ne jaksot, joiden virallista suomennosta en tiedä. Olen myös yrittänyt suomentaa nimiä englannin- ja saksankielisten jaksojen pohjalta. Suomennokseni eivät tietenkään ole virallisia suomennoksia, mutta antavat vähän osviittaa siitä, mikä jakso on kyseessä. Suurin osa jaksoista on esitelty Muistikuvia lapsuudesta -blogissa.

1. = pinocchion syntymä
2. = suuria ongelmia kaupungissa
3. = mennään marionettiesitykseen
4. = olen suuri tähti
5. = missä gepetto on
6. = söpön tytön luona
7. = minusta tulee kunnon poika
8. = outo pelto
9. = haltiattaren pieni valkea talo
10. = ahkeraa opiskelua
11. = apinaoikeus
12. = pihakoira
13. = rakastan yötä
14. = vahti
15. = vahtikoira
16. = naura iso käärme
17. = haltiatar katoaa
18. = ilmaretki
19. = tiina pudonneena taivaalta
20. = gepetto oli siellä
21. = yksin merellä
22. Ihmeellinen pelastuminen
23. = seuraavalla kerralla
24. = teen työtä
25. = varkaiden voittamiseksi
26. = lupaus merikilpikonnalle
27. = vanha suutari giango
28. = pinocchion suuri maratonkilpailu
29. Lupaus
30. Varkaita majatalossa
31. Häkkilintu Rocco
32. Salaperäinen torni
33. Ilmapalloretki
34. Kettu ja Kolli vaikeuksissa
35. Kultakello
36. = minun aarteeni
37. = poika nimeltä romeo
38. Mennään huvipuistoon
39. = ihana lelumaa
40. = aasiksi muuttunut pinocchio
41. Sirkusaasit
42. Sirkuksen vetonaula
43. = aasien temppu
44. Vanha Rosetta
45. = vanhan naisen poika
46. = gorillan lempipaikka
47. Salaperäinen luola
48. Oravaperhe
49. Vaarallinen pyörre
50. Valaan vatsassa
51. Jälleen yhdessä
52. Vihdoinkin kotona

Kirsti Manninen & Pirkko Kanerva: Viisi pientä hevosta (1988)

Kirsti Mannisen kirjoittama ja Pirkko Kanervan kuvittama kuvakirja Viisi pientä hevosta on heppafanien unelmasatu! Kirjanen kertoo otsikkonsa mukaisesti viidestä pienestä hevosesta, jotka lapsina juoksevat samalla pellolla mutta myöhemmin heistä jokainen löytää oman paikkansa maailmassa. Suoraviivainen mutta kiinnostava tarina, ihastuttava loppuhuipennus, samastuttava päähenkilö sekä kauniit, värikkäät ja lämpöä hehkuvat kuviin tekevät kuvakirjasta unohtumattoman lukukokemuksen. Tästä kirjasta tykkäävät myös muutkin kuin heppafanit!









tiistai 21. maaliskuuta 2017

Maija Karman kuvituksia Marjatta Kurenniemen tarinoihin

Tuottelias kuvittaja Maija Karma kuvitti suuren osan Marjatta Kurenniemen tuotannosta. Tunnetuimmat ovat rakastetut Onneli ja Anneli -kirjat. Lisäksi Karma kuvitti muitakin Kurenniemen lastenkirjoja, runokirjoja ja satukokoelmia.

Oli ennen Onnimanni... (1953) kertoo Onnimanni-nimisestä hepusta. Kirjassa on aika vähän kuvia, edes joka luvussa ei ole kuvaa. Kuvitukset ovat mustavalkopiirroksia. Kuvatuiksi pääsevät Onnimanni, elukat ja yhdessä kuvassa myös Valpuri-keiju.

Oli ennen Onnimanni...

Oli ennen Onnimanni...

Kuinka Kum-maa on kaikkialla (1954) kertoo Lilaloon ja Paun seikkailusta. Kirja sisältää mustavalkoisia piirroksia, vähän tylsiä sellaisia. Lilaloon mekko häiritsee liialla runsaudellaan. Kurenniemen teos on villiä mielikuvituksen lentoa, eikä Karma aivan tavoita kreisiyttä.

Kuinka Kum-maa on kaikkialla

Puuhiset (1956) kertoo puuhisista, jotka ovat pitkänokkaisia puissa asuvia pieniä olentoja. Teos sisältää mustavalkoisia piirroksia, joissa on paljon pieniä yksityiskohtia.

Puuhiset

Puuhiset

Kurenniemen satuja ilmestyi Karman kuvittamina mm. seuraavissa kokoelmissa: Kaukana täältä (1972), Pilvipaimen (1976) ja Marjatan satuja (1992). Pilvipaimen-teoksen kuvitus on tehty vesivärimaalauksina. Suurimmaksi osaksi kuvitus on mustavalkoista. Muutamat väriaukeamat näyttävät, miten upeaa on Karman kädenjälki. Olisipa tämä kauneus saatavilla täysinä väreinä.

Kummallinen kynä

Laulu, Sini ja Kullankirkas

Lokki, joka lensi yli aaltojen

Maailman pienin lintu

Matka Kauas-maahan

Mökki metsässä

Pilvipyykkiä

Pilvipyykkiä

Sirivit ja Tivitit

Satu tavattoman tavallisesta prinsessasta

Sienimetsässä