perjantai 3. helmikuuta 2017

Riitta Jalonen & Kristiina Louhi: Tyttö ja naakkapuu (2004)

Riitta Jalosen kirjoittama ja Kristiina Louhin kuvittama kuvakirja Tyttö ja naakkapuu (2004) alkaa olla jo moderni kuvakirjaklassikko. Kirja kertoo koskettavasti ja voimaannuttavasti menetyksestä ja lapsen surusta. Teos on voittanut Finlandia Juniorin ja lähtenyt elämään omaa elämäänsä. Lyhyt guuglaus kertoo, saman tekijätiimin kahta surukirjaa Tyttö ja naakkapuu ja Elisabeth, nalle ja pikkuveli jota ei ole (1992) suositellaan eri nettisivuilla lapselle vertaistukikirjaksi. Aika hyvin lastenkirjalta.

Tyttö ja naakkapuu kertoo tytöstä, jonka isä on kuollut. Tyttö odottelee rautatieaseman lähellä olevan puun luona äitiänsä, joka on ostamassa junalippuja. Äitiään odottaessaan tyttö muistelee isäänsä, pohtii kuolemaa ja mietiskelee muuttunutta elämäänsä. Kristiina Louhen kuvitus on tummansävyistä ja tukee upeasti Riitta Jalosen viisasta ja voimakasta tekstiä: "Muistoa ei unohda, vaikka sitä ei koko ajan ajattelisikaan. Se elää minun sisälläni ja kulkee mukana. Muisto ei koskaan lopu."




Tyttö ja naakkapuu aloittaa Tyttö-trilogian, johon kuuluvat myös itsenäiset jatko-osat Minä, äiti ja tunturihärkki (2005) ja Revontulilumi (2006).

Lukuvinkki: Päivi Heikkilä-Halttula on kirjoittanut Riitta Jalosen & Kristiina Louhen surukirjoista artikkelin teokseen Lastenkirja. Nyt (2014). Heikkilä-Halttula kirjoittaa teoksista mm. näin: "Olennaista molempien lasten surun kuvauksessa on lapsen kyky elä toiveikasta ja hyvää arkea surun ja ikävän keskellä, ilman että surua pitäisi yrittää selittää pois. Parhaimmillaan kuolemaa ja surua käsittelevä kirja voikin kertoa lapsilukijalle, että onnellista ja hyvää elämää voi elää myös suuren menetyksen jälkeen."

Sisko Ylimartimo taasen analysoi Satua ja totta -kirjassa (2005) olevassa artikkelissaan Louhen kuvitusta näin: "Kuvituksessa puhuvat vahvat ja samalla pehmeät värit. Kuvista on karsittu kaikki turha jopa niin perusteellisesti, että yksi ainoa nappi näyttää merkitykselliseltä. Niukka kuvasto pakottaa seuraamaan surutyötä tekevän tytön herkkiä ilmeitä."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti