torstai 9. helmikuuta 2017

Mika Waltarin sadut

Dshinnistanin prinssi -satukokoelman kansi vuodelta 1929.

Mika Waltari oli valtaisan tuottelias kirjailija, joka kynästä syntyi myös satuja. Waltari tutustui satuihin 1920-luvulla avustamalla Elina Vaaraa suomentamaan Maailman kauneimmat sadut -kokoelmaa ja kirjoittamalla omia satujaan Helmi Krohnin Pääskynen-lehteen. Waltari kirjoitti myös kaksi kokonaista satukokoelmaa: ensimmäinen satukokoelma Dshinnistanin prinssi ilmestyi 1929 ja toinen satukokoelma Kiinalainen kissa 1932. Lisäksi Waltari julkaisi yksittäisiä satuja eri lehdissä ja muissa julkaisuissa.

Ina Behrsenin alias Ina Collianderin kuvitusta
Satuun Töpi-Töpistä, MajaMajasta ja Suuresta Kummituksesta.

Waltarin satuja on koottu myöhemmin useampaankin kokoelmaan. Waltarin eri lehtiin sekä aikuisille että lapsille kirjoittamia satuja ja tarinoita on koottu teoksiin Vallaton Waltari (1957) ja Joulutarinoita (1985). Sekä kirjoista että lehdistä on koottu satuja teokseen Kiinalainen kissa - satuja ja tarinoita (1983).

Ina Collianderin kuvitusta Dshinnistanin prinssi -satuun.

Waltari satujen pääosissa on useimmiten eläimiä ja tavallisia lapsia. Mukana on monia jouluaiheisia tarinoita, joita Waltari rustasi joululehteen saadakseen voita leivän päälle.  Suurin osa saduista sijoittuu Suomeen, osa satumaailmaan, osa kaukomaille – tuttuja satumiljöitä, ei mitään erityisesti Tulenkantajat-meininkiä siis. Yleisesti ottaen Waltarin sadut ovat sangen perinteisiä, tosin monissa on pilkettä silmäkulmassa.

Leena Lumpeen kuvitusta satuun
Kiinalainen kissa.

Reijo Vahtokari analysoi Onnimanni-artikkelissaan Waltarin ensimmäisen kokoelman satuja näin: "Kauhua ja kristillistä moraalia sekoittamalla saattoi kätevästi kirjoittaa toiminnallisia ja samalla opettavaisia satuja." Toisen kokoelman satujen sisältöä Vahtokari kuvailee näin: "- - lämmintä ja lähelle tulevaa kerrontaa, sopivassa suhteessa seikkailua ja opetusta." Niklas Bengtsson taasen toteaa Tyyris Tyllerö -artikkelissaan, että kuolema ei ole pelottava asia Waltarin saduissa. Bengtsson löytää 1920-luvun henkeä Waltarin saduista koneromantiikasta. 

Samppa Lahdenperän kuvitusta Mika Waltarin satuun.

Nyt esittelen muutaman Mika Waltarin sadun.

Satu prinsessa Ruusuposkesta (1929) alkaa vallan ihastuttavasti: ”Oli kerran pieni prinsessa, joka asui marmoripalatsissa ja sai aina kun vain tahtoi jälkiruoaksi ohukaisia mansikkahillon kanssa. Siitä jo heti huomaa, että hän oli hyvin arvokas ja vaikutusvaltainen pieni prinsessa.” Satu toistaa tuttua kaavaa ylpeästä prinsessasta, joka ei hyväksy kosijoitaan vaan löytää kaikista vikoja, kunnes tulee nuorimies, joka laittaakaan prinsessan ruotuun.

Hannu Tainan kuvitusta Satuun Kissa Kiihkeästä.

Satu koneesta, joka teki hiiriä (1929) on hauska veijarikertomus köyhästä Kirsikka-tytöstä ja hänen nälkäisestä Mörö-Kölli-kissastaan, jotka huijaavat amerikkalaiselta rahaa ”hiirikoneella”.

Leena Lumpeen kuvitusta satuun
"Pienen mustan koiran joulu".

Aili, Bonzo ja suuri saippuapallo (1929) on villi fantasia, jossa tyttö ja pehmolelu leijailevat jättisuuressa saippuakuplassa. Satu loppuu aikuisen haikeisiin sanoihin: "Mutta minä olen päättänyt, että joskus, että kun olen väsynyt ja surullinen ja yksin, puhallan ympärilleni suuren, kimaltelevan saippuapallon ja purjehdin sen sisällä ylös tähtimaailmaan."

Riikka Juvosen kuvitusta satuun
Auringon prinssin vastaanotto.

Satu sairaasta prinsessasta (1932) on hyvin koskettava kertomus kuolemansairaasta prinsessasta. Prinsessa ei pelastu vaan lähtee Kuoleman matkaan rauhallisin mielin. Sadusta tulevat vahvat Andersen-fiilikset. Tuberkuloosin kurittamassa Suomessa moni prinsessa saikin lähteä liian varhain.

Salli Parikan kuvitusta
Satuun Kissa Kiihkeästä.

Vauva (1932) alkaa lumoavasti: ”Minulla on tytär!  Se on hyvin ihmeellistä ja uskomatonta, ja minun on vieläkin vaikea käsittää, että se on totta, vaikka näen hänet joka päivä, ja öisinkin kuulen hänen voitolliset olemassaolojulistuksensa.” Tarina sisältää isän ja jokeltavan vauvan keskustelun. Mika Waltarin tytär Satu Waltari syntyi vuonna 1932 ja on tarinan innoittaja. Waltari kertoo tyttärestään muissakin saduissa, mm. Onnen maassa (1933), jossa isä käy Vauva-sadun kaltaista keskustelua nyt jo puhuvan alle kaksivuotiaan tyttärensä kanssa. 

Samppa Lahdenperän kuvitusta Mika Waltarin satuun.

Lähteitä:
- Niklas Bengtsson: Suuri tuntematon - satukirjailija Mika Waltari. Tyyris Tyllerö 01/2008.
- Reijo Vahtokari: Satusetä Mika. Onnimanni 02/2008.
http://www.mikawaltariseura.fi/MW_bibliog.pdf


Ina Collianderin kuvitusta Satuun Täti Hortensiasta, Untuvaisesta ja ylioppilaasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti