tiistai 31. tammikuuta 2017

Pessi ja Illusia (1984)

Yrjö Kokon lastenkirjaklassikosta Pessi ja Illusia (1944) on tehty kaksi elokuvaversiota. Ensimmäinen on Jack Witikan ohjaama balettiversio Pessi ja Illusia (1954). Toinen on Heikki Partasen ohjaama Pessi ja Illusia (1984). Partasen Pessi ja Illusia on runollinen, kaunis ja viihdyttävä tulkinta Kokon upeasta sadusta.

Päivänsäde ja menninkäinen.

Sateenkaarella asustava Illusia-keiju vierailee maankamaralla ja tapaa Pessi-peikon. Ilkeä Ristilukki varastaa Illusia siivet, ja niin Illusian täytyy jäädä maahan. Pessi totuttaa Illusian maan karuihin olosuhteisiin. Pitkä talvi on tulossa.

Annu Marttila Illusiana ja Sami Kangas Pessinä.

Lapsinäyttelijät Sami Kangas (Pessi) ja Annu Marttila (Illusia) ovat erinomaisia. Kankaan Pessi on ihana, puhumaton möllykkä, ja Marttilan Illusia taasen määrätietoinen joskin herkkä keijukainen. Heidän rakkautensa on kaunista ja viatonta, todellista elokuvan ja sadun taikaa.

Kolme sivuhahmoa on yli muiden:

Jorma Uotinen Ristilukkina.

Jorma Uotisen häikäisevän upeasti tulkitsema Ristilukki edustaa synkkää, hiljaista kauhua. Taustalla soi tummanpuhuva Sibeliuksen Laulu ristilukista - täydellistä!

Eija Ahvo hiiriäitinä.

Eija Ahvon hiiriäiti on käytännönläheinen olento, joka auttaa Illusiaa parhaansa mukaan. Mukana häärii hiiri-isi ja valtava lauma hiirenpoikasia.

Rabbe Smedlund Närhenä.

Rabbe Smedlund luo turhamaisesta, nenäkkäästä Närhestä tragikoomisen mutta silti sympaattisen hahmon.


Elokuvan kuvaus on valtavan kaunista. Suomalaiset elokuvantekijät ovat aina osanneet vangita suomalaisen luonnon kauneimmat piirteet valkokankaalle! Pessi ja Illusia -elokuvassa on koko ajan vangitseva tunnelma. Yksi elokuvan hienoimpia kohtauksia on loppu, jossa kehyskertomuksen kapteenin tytär (Illusian näyttelijä) soittaa pianolla Sibeliuksen Laulun ristilukista. Vau, mitä elokuvataidetta!

Elokuvan pysäyttävä loppukuva Annu Marttilan päättäväisistä kasvoista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti