tiistai 31. tammikuuta 2017

Adalminan helmi (1996)

Adalminan helmi (1996), Olli Löytösen Ylelle dramatisoima ja ohjaama tv-elokuva, on tyylikäs tulkinta Topeliuksen klassikkosadusta.

Prinsessa Adalmina saa kummihaltijattariltaan kaksi lahjaa: ensinnäkin helmen, jonka myötä hänestä kasvaa kaunis, viisas ja rikas; ja toiseksi, jos Adalmina sattuisi hukkaamaan helmen, hän saa nöyrän sydämen. Kuningaspari on haltioissaan ensimmäisestä lahjasta, mutta toinen lahja painuu unhoon. Adalmina hellitään piloille, ja hänestä kasvaa raivostuttava teinityttö. Prinsessa karkaa, eksyy metsään, kurkkaa lampeen ja - lomps! - hukkaa helmensä. Samassa Adalmina kadottaa kaikki helmen tuomat lahjat: hän onkin yhtäkkiä ruma, tyhmä ja köyhä - mutta hänellä on toisen lahjan mukaisesti nöyrä ja hyvä sydän. Adalmina päätyy metsään asumaan vuohia kasvattavan muorin luokse eikä muista enää olevansa prinsessa. Kuningaspari kuuluttaa tiedoksi valtakunnalle, että se, joka löytää Adalminan ja tämän helmen, saa prinsessan ja puoli valtakuntaa omaksensa. Prinssi Sigismund löytää helmen - ja lopulta Adalminankin. Lopussa Adalmina saa takaisin kaikki lahjansa: hän on jälleen kaunis, viisas ja rikas - mutta ennen kaikkea hänellä on hyvä ja nöyrä sydän. Oih, mikä ihana satu! (Oma lempparini!)

Prinsessa Adalmina.

Prinsessa Adalminaa näyttelee Outi Mäkinen. Hän on roolissaan hieman epäuskottava ja ärsyttävä. Lapsena tuumin, ettei hän ole tarpeeksi kaunis prinsessaksi. 

Prinssi Sigismund.

Perttu Pesä tekee kelpo suorituksen prinssi Sigismundina.

Adalmina ja vuohimuori.

Eila Roine on muori, jonka luokse kruununsa hukannut Adalmina löytää tiensä ja jonka luona prinsessa oppii tekemään työtä, olemaan nöyrä. Ensi kerran hän taitaa muorin luona olla aidosti onnellinen.

Kuningas, kuningatar ja vauva-Adalmina.

Kuningas (Matti Viironen) ja kuningatar (Eriika Magnusson) jäävät etäisiksi. 

Serkukset.

Tuija Ernamo ja Esko Rissanen serkkujen rooleissa tuovat elokuvaan kaivattua huumoria ja saavat hovinarrein tavoin esille kuninkaanlinnan naurettavan meiningin. Serkukset ovat myös ainoat, jotka oikeastaan puhuvat linnassa, sillä kuningasperhe pysyy uljaan hiljaisena ja etäisenä. Serkusten kautta katsoja elää tunteet ja ymmärtää tapahtumat. Varsinkin Tuija Ernamo, armoitettu komedienne, on roolissaan varsin osuva.


Punainen haltijatar.
Sininen haltijatar.

Minusta elokuvan ihanin kohtaus on ristiäiset, joissa Punainen haltiatar (Pirjo Uitto) ja Sininen haltiatar (Seija Hurskainen) laulavat kumpainenkin hienon laulun antaessaan lahjansa Adalminalle. Punaisen haltiattaren laulu on onnellisen optimistinen ja Sinisen haltiattaren laulu vaikuttavan dramaattinen: "Vaan helmen jos hukkaat, oi prinsessain, niin päättyy sen mahtava taika!" Musiikin elokuvaan on tehnyt Arto Piispanen.

Onnellinen loppu.

Adalminan helmi on päällisin puolin aivan hyvä lastenelokuva. Lavastus ja puvustus toimivat moitteetta. Tarinakin kulkee. Elokuva tuntui kuitenkin lapsena tylsältä ja kalsealta. Ongelma on se, että päähenkilö Adalmina jää kaukaiseksi. Hänet esitetään elokuvan alussa niin hirveänä luonteena, että katsojan on vaikea samaistua kiukuttelevaan prinsessaan ja välittää hänen tulevista vaiheistaan. Muutkin hahmot ovat onttoja. Elokuvan ainoat aidot hahmot ovatkin jo aiemmin mainitut serkukset.

2 kommenttia:

  1. Hei, tiedätkö missä tämän elokuvan voisi katsoa tai ylipäätään löytää? Olen yrittänyt vuosikausia, tämä oli lempielokuvani pienenä mutta tuli joskus vanhempien toimesta heitettyä vhs-turhakkeena pois. Olisi ihanaa katsoa taas!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi, Nita! En usko, että tätä löytyy enää juuri mistään. Meillä nauhotettiin tämä filmi myös aikoinaan vhs:lle, ja oon digitoinut leffan digimuotoon. Löytyy tästä Dropbox-kansiosta: https://www.dropbox.com/s/l1x0el6b5oy3a8j/Adalminan%20helmi.VOB?dl=0 Laita viestiä, jos linkki ei toimi.

      Poista