tiistai 31. tammikuuta 2017

Anni tahtoo äidin (1989)

Anssi Mänttärin ihastuttava Anni tahtoo äidin (1989) on tyylipuhdas lastenelokuva. Elokuva alusta loppuun asti Mänttärin käsialaa: ohjauksen lisäksi Mänttäri käsikirjoitti elokuvan ja sävelsi ja sanoitti siihen vielä musiikinkin.

Isä poltti taas kanan pohjaan.

Isällä ja Annilla on mutkaton ja avoin suhde.

Anni elää kahdestaan Timppa-isänsä kanssa. Timppa on sangen onneton huushollin pyörityksessä, joten Anni päättää, että hän tahtoo äidin. Annin innostamana Timppa alkaa tutustua naisiin. Matkan varrella tutustutaan mitä karmivimpiin naisolentoihin. Lopulta löytyy mukava Leena isälle vaimoksi. "Kun Leena on perheen ohjaksissa, ei eletä niin kuin pellossa", lauleskelee Anni elokuvan lopussa.

Kun Leena on paikalla, Timppa menee hiljaiseksi.

Timppa luimistelee Leenan läsnäollessa.
"Ei se aina oo tommonen", Anni vakuuttaa Leenalle.

Kirsikka Tykkyläinen tekee tomeran tulkinnan Annina. Kari Heiskanen hyödyntää koomikon kykyjään isänä. Susanna Haavisto näyttelee Leenaa vähäeleisesti mutta varmasti.

Parisuhdetta tarkastellaan lapsena näkökulmasta, mutta mukana on myös vain aikuisille aukeavaa huumoria. Nykykatsojaa elokuvassa ärsyttävät turhan perinteiset sukupuoliroolit.

Elokuvassa on monia musikaalikohtauksia, piristävän erilaisia verrattuna aikansa suomalaisiin lastenelokuviin. Musikaalikohtaukset eivät riko elokuvan arkista maailmaa. Lauluja lauletaan keittiössä, kampaamossa ja siivotessa. Tässä elokuvassa ei ole ripaustakaan fantasiaa.

Elokuvan laulut kuunneltavissa täällä!
Laulunsanat elokuvan lauluihin luettavissa täällä!

Musikaalimeininkiä kampaamossa.

Adalminan helmi (1996)

Adalminan helmi (1996), Olli Löytösen Ylelle dramatisoima ja ohjaama tv-elokuva, on tyylikäs tulkinta Topeliuksen klassikkosadusta.

Prinsessa Adalmina saa kummihaltijattariltaan kaksi lahjaa: ensinnäkin helmen, jonka myötä hänestä kasvaa kaunis, viisas ja rikas; ja toiseksi, jos Adalmina sattuisi hukkaamaan helmen, hän saa nöyrän sydämen. Kuningaspari on haltioissaan ensimmäisestä lahjasta, mutta toinen lahja painuu unhoon. Adalmina hellitään piloille, ja hänestä kasvaa raivostuttava teinityttö. Prinsessa karkaa, eksyy metsään, kurkkaa lampeen ja - lomps! - hukkaa helmensä. Samassa Adalmina kadottaa kaikki helmen tuomat lahjat: hän onkin yhtäkkiä ruma, tyhmä ja köyhä - mutta hänellä on toisen lahjan mukaisesti nöyrä ja hyvä sydän. Adalmina päätyy metsään asumaan vuohia kasvattavan muorin luokse eikä muista enää olevansa prinsessa. Kuningaspari kuuluttaa tiedoksi valtakunnalle, että se, joka löytää Adalminan ja tämän helmen, saa prinsessan ja puoli valtakuntaa omaksensa. Prinssi Sigismund löytää helmen - ja lopulta Adalminankin. Lopussa Adalmina saa takaisin kaikki lahjansa: hän on jälleen kaunis, viisas ja rikas - mutta ennen kaikkea hänellä on hyvä ja nöyrä sydän. Oih, mikä ihana satu! (Oma lempparini!)

Prinsessa Adalmina.

Prinsessa Adalminaa näyttelee Outi Mäkinen. Hän on roolissaan hieman epäuskottava ja ärsyttävä. Lapsena tuumin, ettei hän ole tarpeeksi kaunis prinsessaksi. 

Prinssi Sigismund.

Perttu Pesä tekee kelpo suorituksen prinssi Sigismundina.

Adalmina ja vuohimuori.

Eila Roine on muori, jonka luokse kruununsa hukannut Adalmina löytää tiensä ja jonka luona prinsessa oppii tekemään työtä, olemaan nöyrä. Ensi kerran hän taitaa muorin luona olla aidosti onnellinen.

Kuningas, kuningatar ja vauva-Adalmina.

Kuningas (Matti Viironen) ja kuningatar (Eriika Magnusson) jäävät etäisiksi. 

Serkukset.

Tuija Ernamo ja Esko Rissanen serkkujen rooleissa tuovat elokuvaan kaivattua huumoria ja saavat hovinarrein tavoin esille kuninkaanlinnan naurettavan meiningin. Serkukset ovat myös ainoat, jotka oikeastaan puhuvat linnassa, sillä kuningasperhe pysyy uljaan hiljaisena ja etäisenä. Serkusten kautta katsoja elää tunteet ja ymmärtää tapahtumat. Varsinkin Tuija Ernamo, armoitettu komedienne, on roolissaan varsin osuva.


Punainen haltijatar.
Sininen haltijatar.

Minusta elokuvan ihanin kohtaus on ristiäiset, joissa Punainen haltiatar (Pirjo Uitto) ja Sininen haltiatar (Seija Hurskainen) laulavat kumpainenkin hienon laulun antaessaan lahjansa Adalminalle. Punaisen haltiattaren laulu on onnellisen optimistinen ja Sinisen haltiattaren laulu vaikuttavan dramaattinen: "Vaan helmen jos hukkaat, oi prinsessain, niin päättyy sen mahtava taika!" Musiikin elokuvaan on tehnyt Arto Piispanen.

Onnellinen loppu.

Adalminan helmi on päällisin puolin aivan hyvä lastenelokuva. Lavastus ja puvustus toimivat moitteetta. Tarinakin kulkee. Elokuva tuntui kuitenkin lapsena tylsältä ja kalsealta. Ongelma on se, että päähenkilö Adalmina jää kaukaiseksi. Hänet esitetään elokuvan alussa niin hirveänä luonteena, että katsojan on vaikea samaistua kiukuttelevaan prinsessaan ja välittää hänen tulevista vaiheistaan. Muutkin hahmot ovat onttoja. Elokuvan ainoat aidot hahmot ovatkin jo aiemmin mainitut serkukset.

Pessi ja Illusia (1984)

Yrjö Kokon lastenkirjaklassikosta Pessi ja Illusia (1944) on tehty kaksi elokuvaversiota. Ensimmäinen on Jack Witikan ohjaama balettiversio Pessi ja Illusia (1954). Toinen on Heikki Partasen ohjaama Pessi ja Illusia (1984). Partasen Pessi ja Illusia on runollinen, kaunis ja viihdyttävä tulkinta Kokon upeasta sadusta.

Päivänsäde ja menninkäinen.

Sateenkaarella asustava Illusia-keiju vierailee maankamaralla ja tapaa Pessi-peikon. Ilkeä Ristilukki varastaa Illusia siivet, ja niin Illusian täytyy jäädä maahan. Pessi totuttaa Illusian maan karuihin olosuhteisiin. Pitkä talvi on tulossa.

Annu Marttila Illusiana ja Sami Kangas Pessinä.

Lapsinäyttelijät Sami Kangas (Pessi) ja Annu Marttila (Illusia) ovat erinomaisia. Kankaan Pessi on ihana, puhumaton möllykkä, ja Marttilan Illusia taasen määrätietoinen joskin herkkä keijukainen. Heidän rakkautensa on kaunista ja viatonta, todellista elokuvan ja sadun taikaa.

Kolme sivuhahmoa on yli muiden:

Jorma Uotinen Ristilukkina.

Jorma Uotisen häikäisevän upeasti tulkitsema Ristilukki edustaa synkkää, hiljaista kauhua. Taustalla soi tummanpuhuva Sibeliuksen Laulu ristilukista - täydellistä!

Eija Ahvo hiiriäitinä.

Eija Ahvon hiiriäiti on käytännönläheinen olento, joka auttaa Illusiaa parhaansa mukaan. Mukana häärii hiiri-isi ja valtava lauma hiirenpoikasia.

Rabbe Smedlund Närhenä.

Rabbe Smedlund luo turhamaisesta, nenäkkäästä Närhestä tragikoomisen mutta silti sympaattisen hahmon.


Elokuvan kuvaus on valtavan kaunista. Suomalaiset elokuvantekijät ovat aina osanneet vangita suomalaisen luonnon kauneimmat piirteet valkokankaalle! Pessi ja Illusia -elokuvassa on koko ajan vangitseva tunnelma. Yksi elokuvan hienoimpia kohtauksia on loppu, jossa kehyskertomuksen kapteenin tytär (Illusian näyttelijä) soittaa pianolla Sibeliuksen Laulun ristilukista. Vau, mitä elokuvataidetta!

Elokuvan pysäyttävä loppukuva Annu Marttilan päättäväisistä kasvoista.

My Little Pony Tales (1992)


My Little Pony Tales (1992) on amerikkalainen animaatiosarja, jossa seikkailevat Hasbron pikku ponit. Tämä ponisarja sijoittuu 1990-luvun amerikkalaiseen kaupunkiin. Pääosassa on seitsenhenkinen kaveriporukka: Starlight, Sweetheart, Melody, Bright Eyes, Patch, Clover ja Bon Bon. Tytöt ovat esiteinejä, jotka käyvät koulua, harrastavat kaikenlaista, seikkailevat, juovat pirtelöitä, pitävät teekutsuja, tekevät koulunäytelmiä, järjestävät juhlia... Sarja kertoo poniystävysten arjesta ja juhlasta. Pieniäkin riitoja tytöillä on välillä, mutta ystävyys voittaa aina. Muita hahmoja sarjassa ovat oman luokan pojat, opettajarouva sekä ponien perheenjäsenet. Alkutunnari kuvaa hyvin tyttöjen jokapäiväistä elämää ja sarjan tunnelmaa.

Koulumatka taitetaan bussissa.

Minun silmissäni sarja on hyvin tehty, ja muistan pitäneeni sitä lapsena viihdyttävänä. Sarjan jokaisessa jaksossa on laulu, jonka hahmot esittävät. Pidin lapsena näistä lauluista, vaikka ne suomeksi dubattuina ovat välillä sangen karseita. Sarja on dubattu suomeksi peräti kolmeen kertaan, dubbaajina legendaarisen hirveän Agapio, siedettävä PVP ja kohtalainen SDI Media Finland. Sarjan dvd-julkaisussa on sekaisin PVP:n ja SDI:n dubbauksia. Agapion dubeissa ponien nimet on suomennettu: Clover on Apila, BonBon on Karkki etc. PVP:n eli Pauli Virta Productionsin dubeissa Pauli Virta näyttelee kaikki miesroolit ja osan naisrooleistakin (kuten opettajan). SDI:llä teiniponit kuulostavat enemmän lapsilta ja miesäänet ovat laadukkaampia. Laulut ovat kaikissa dubeissa välillä pakotetun kuuloisia tai muuten vain heikkotasoisia.

Herkkuhetki luvassa!

Sarjassa on 26 jaksoa. Tässä ovat suomenkieliset jaksot sen nimisinä, kuin ne dvd:llä on julkaistu:
1. "Slumber Party" = Pyjamabileet
2. "Too Sick To Notice" = Ollako sairas vai eikö?
3. "Battle of the Bands" = Rock-kilpailu
4. "...And the Winner Is" = Arvonta
5. "Stand By Me" = Kadoksissa
6. "The Tea Party" = Pikku ponien teekutsut
7. "The Masquerade" = Naamiaiset
8. "Out of Luck" = Taikavoimainen teekannu
9. "The Play's the Thing" = Näytelmä
10. "Shop Talk" = Kampaamossa
11. "The Impractical Joker" = Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa
12. "The Great Lemonade Stand Wars" = Suuret mehukekkerit
13. "Blue Ribbon Blues" = Eväsretki maalle
14. "Roll Around the Clock" = Rullaluistinkilpailu
15. "Princess Problems" = Kadonnut prinsessa
16. "An Apple For Starlight" = Meidän uusi opettaja
17. "Up, Up, and Away" = Ylös,ylös ja kauas pois
18. "Sister of the Bride" = Morsiamen sisar
19. "Birds of a Feather" = Luonnon ihmeitä
20. "Send In the Clown" = Kutsukaa näyttelijät esiin
21. "Happy Birthday, Sweetheart" = Uintikilpailu ja syntymäpäivä
22. "Gribet" = Pilkullinen sammakko
23. "Bon Bon's Diary" = Karkin päiväkirja
24. "Just For Kicks" = Harjoituksen vuoksi
25. "Ponies In Paradise" = Paratiisisaari
26. "Who's Responsible?" = ??? (tätä jaksoa ei ilmeisesti ole julkaistu suomeksi dvd:llä)

Ponikaverukset teekutsuilla.

Nyt tarkempaa tietoa poniseitsikosta!

Starlight (vaaleanpunainen, keskellä) ohjeistaa kavereitaan.

Starlight (vaaleanpunainen, vasemmalla) johtaa kokousta.
Starlight on vastuullinen johtajaluonne. Hän haluaa isona opettajaksi ja puhuu ystävillensäkin usein opettavaiseen sävyyn.

Clover (liila, keskellä) söhelsi taas.

Clover (oikealla) antaa äidillensä opettajalta saamansa huomautuksen.

Clover on hieman kömpelö mutta hyvää tarkoittava poni. Hän on hyvin tunteellinen hahmo ja tuntee alemmuuden tunnetta lahjakasta siskoaan kohtaan. Clover on poneista hahmona moniulotteisin. Hänellä on myös (lähes) pettämätön tuuri - onhan hänellä kyljessään neliapila.

Melody loistaa lavalla.

Melody bändinsä kanssa.

Melody on itsevarma taiteilijaluonne. Hän haluaa isona tähdeksi, hänellä on oma bändi, ja hän on koulunäytelmän pääroolissa, totta kai.

Patch haaveilee lyövänsä hirviön.

Patch menee, kun muut eivät uskalla.

Patch on poikatyttömäinen seikkailija. Patchilla on temperamenttinen luonne, ja hän laittaa hanttiin jokaiselle, joka vastustaa häntä.

Sweetheart.

Sweetheart on nimensä mukaisesti suloinen olento. Hän on mahdottoman kiltti ja yrittää aina ymmärtää muita.

Bon Bon.

Bon Bon on iloluontoinen poni. Hän on herkkusuu ja oikea jauhopeukalo eli "mainio leipomaan", kuten tunnarissakin lauletaan.

Bright Eyes (vihreä, vasemmalla) selittää linnusta muille.

Bright Eyes on järkevä (ja tylsä!). Bright Eyes on hyvin kiinnostunut luonnonsuojelusta.

Ihanat ystävykset.

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Serendipity the Pink Dragon (1983)

Serendipity the Pink Dragon (1983) on japanilainen animesarja, joka pohjautuu amerikkalaisen Stephen Cosgroven Serendipity-lastenkirjaan. Tv-sarjassa on 26 jaksoa. Ensimmäinen jakso on julkaistu Suomessa vhs:llä sangen heikosti dubattuna.

Pekka-poika katoaa tutkijavanhemmiltaan Antarktiksella ja ajelehtii valtavan munan päällä paratiisisaarelle, jossa munasta kuoriutuu Serendipity, vaaleanpunainen lohikäärme/dinosaurus. Selviää, että Serendipity on profetioissa ennustettu saaren pelastajahahmo. Saarelaiset riemuitsevat Serendipityn saapumisesta. Paratiisisaaren hallitsija, prinsessamerenneito Laura, on kuitenkin sitä mieltä, että Pekka ei voi jäädä paratiisisaarelle, sillä saarella ei ole sijaa ihmiselle.

Serendipity-sarjan ensimmäinen jakso oli lapsena samalla sekä kiehtovaa että surullista katsottavaa. Sarja alkaa erittäin traagisesti, kun Pekka joutuu eroon vanhemmistaan. Äidin ja isän epätoivo ja tuska sekä Pekan kauhu - tunteet ovat rankkoja! Tällainen kohtaus traumatisoi lapsen aika tehokkaasti. Paratiisisaarella uiskentelu lumoavan kauniin Serendipityn kanssa on onneksi kuitenkin ihanaa. Onnikaan ei kuitenkaan tunnu täysin varmalta, sillä prinsessa Laura ei huolisi Pekkaa saarelle. Muistan inhonneeni lapsena prinsessa Lauraa - varsinkin kun hän ei puhunut lainkaan, tuijotteli vain melankolisesti lakeijaansa.

Pekka leikkii pingviinien kanssa kaikessa rauhassa,
kun jäätikkö sortuu ja Pekan maailma romahtaa.

Pekka kelluu lämpimille vesille jäisen möhkäleen päällä,
joka sulaessaan paljastaa sisältävänsä suuren vaaleanpunaisen munan.

Paratiisisaaren kalliot ennustavat saaren pelastajan saapuvan.

Papukaija Pila-Pila neuvoo Pekkaa juomaan kookosmehua.

Vihreät otukset saapuvat ihmettelemään Serendipityn syntyä.

Pekka auttaa Serendipityä kuoriutumaan.

Ihana, pinkki Serendity!

Pekka nauttii elämästä uusien ystäviensä kanssa.

Prinsessa Laura räpyttelee vihreitä silmiään.

Vihreät otukset itkevät, jotta prinsessan ei tarvitse itkeä.

Prinsessan neuvonantaja lordi Winston on vanha ja viisas.

Komentajakala apureineen suojelee saarta.


Amerikassa sarjasta on koottu puolitoistatuntinen elokuva, josta voi päätellä, miten Pekan ja Serendipityn tarina jatkuu. Tv-sarjan kauniiden laulujen sanat löytyvät täältä.

Lopputunnari päättyy näin seesteisesti
ja enteilee, että Laura antaakin Pekalle luvan jäädä saarelle.

Bruno Jubelskyn Nalle Puh -aiheiset laulut


Monelle meistä ovat tuttuja ja lapsuudesta rakkaita Nalle Puh -laulut (ei-Disneyt). Niiden takana on ruotsalainen säveltäjä Bruno Jubelsky, joka on säveltänyt Nalle Puh -aiheisia lauluja.

Laulut löytyvät suomeksi nuottijulkaisusta nimeltä Nalle Puh laulaa: lauluja satunäytelmästä Nalle Puh. A. A. Milnen kirjan mukaan. Ruotsinkielinen alkuperäisteos on Nalle Puh sjunger: sånger ur sagospelet Nalle Puh efter A. A. Milnes bok. Laulut on siis säveltänyt Bruno Jubelsky, ja suomenkieliset sanat on laatinut Arto-setä.


Ainakin nämä laulut on suomennettu:
Hinajalaulu (Håning visan)
Nalle Puhin sadelaulu (Tiddeli-pom)
Pilvilaulu (Molnsång)
Rimpati rei (Piddelipej)
Pöllön charleston (Ugglands charleston)
Tottelitom (?)
"Nalle vaiko Puh" (?)

Laulunsanoja lauluihin!


Ensimmäisen kerran laulut on levytetty vuonna 1954. Silloin Paul Budsko levytti ne kahdelle raidalle: Nalle Puh laulaa 1 ja Nalle Puh laulaa 2. Kahdella raidalla kuullaan monta eri laulua ja välissä Nalle Puhin sanailua.

Toisen kerran useampi Nalle Puh -laulu pääsi levylle vuonna 1979, jolloin Kalle Fält levytti kolme Nalle Puh -laulua raidoille Pilvilaulu ja Rimpati rei.


(Kuvat ovat nuottivihkon kuvitusta. Kuvittaja on Maija Karma.)