tiistai 1. lokakuuta 2019

Liikkuva linna -manga (2006)

Brittiläisen Diana Wynne Jonesin lastenromaaniin pohjautuva Liikkuva linna (2004) on japanilaisen elokuvamestari Hayao Miyazakin lumoava anime-elokuva. Sophie-tyttö muuttuu noidan kirouksen takia vanhukseksi ja päätyy Howl-velhon taika-asumukseen kodinhoitajaksi. Mukana lämminhenkisessä ja romanttisessa seikkailussa on monia hurmaavia hahmoja, kuten linnan tulipesänä toimiva Calcifer-demoni. Elokuvasta tehtiin myös neljään niteeseen venytetty mangateos Liikkuva linna (2006). Elokuva on laatua - manga ei.

Liikkuva linna -manga ei ole itsenäinen taideteos vaan kokoelma elokuvan still-kuvia. Lajityyppi on cinemanga (lähde). Jokainen elokuvan kuvaruutu on tungettu mukaan, mikä on ongelmallista. Elokuva ja sarjakuva nimittäin kertovat tarinaa eri tavalla. Elokuvassa pienet nyanssit - katseiden kääntymiset, liikahdukset - ovat merkittäviä ja luovat tunnelmaa. Elokuvassa kohtaus, jossa Sophie paistaa kananmunia ja Howl nappaa häneltä paistinpannun, on tiheätunnelmainen, jopa kiihkeä. Sarjakuvassa kananmunan paistamisen vaiheet taasen ovat armottoman tylsiä. Pienet muutokset eivät välitä jännitystä vaan ovat vain turhaa toistoa. Liikkuva linna -mangassa on järjetön määrä kuvia verrattuna juoneen, minkä takia tarina ei etene. Kaunis tarina hautautuu jähmeän kohelluksen alle.

Toki sarjakuviasa on myös hienoja hetkiä. Kun kuvalla on jokin viesti, syntyy upeita kohtauksia. Miyazakin elokuvan visuaalinen kauneus kertautuu mangassa ja pieniin yksityiskohtiin - kuten auringonlaskun eri vaiheiden väriin vuorilla - ehtii paremmin perehtyä mangamuodossa.

Liika teksti tekee lukemisesta
uuvuttavaa poukkoilua.

Ilman tekstiä kuva toimii napakasti!

Värin ja paperin tuhlausta -
yksi kuva olisi riittänyt viestimään siitä,
että nyt LASKEUDUTAAN.

Hitaina hetkinä runsas kuvitus
luo tunnelmaa upeasti.

Nopeissa tilanteissa liika kuvitus väsyttää:
silmät sinkoilevat sinne tänne,
mutta mitään merkityksellistä lukija ei koe.

Ja tässä nyt tämä paljon parjaamani
kananmunanpaistokohtaus.

Tällä sivulla useat kuvat toimivat mainiosti,
koska käytetään eri kuvakulmia.
Kuvat kertovat selkeästi,
että Sophie siivoaa linnan lattiasta kattoon.

Tällaiset tunteitatihkuvat kohtaukset
ovat mangan parhaita sivuja.

Okei, okei, Sophie siis KÄVELEE SISÄÄN.
Ehkä vähemmälläkin kuvamäärällä
olisimme sen käsittäneet?

Tällä sivulla on toistoa mutta tyylikästä sellaista,
koska kuvien asettelu on taiteellista.

sunnuntai 8. syyskuuta 2019

Topeliuksen Adalminan helmen kuvitukset osa 6 - Onnellinen Adalmina

Kruunu sopii tietenkin Adalminalle, ja saatuaan helmen
takaisin muuttuu Adalmina jälleen kauniiksi, rikkaaksi ja älykkääksi ja muistikin palaa.
Valtakunta riemuitsee, ja Adalmina ja Sigismund menevät naimisiin. Tärkeintä on
kuitenkin se, että Adalminalla on nyt nöyrä sydän.


Adalminan helmi -sadun toisen muodonmuutoksen jälkeisistä tapahtumista on kuvituksiin taltioitu vain harvoja, sekalaisia hetkiä. Sadun onnellinen loppu ei ole kuvittajille kiinnostavaa kuvitettavaa, koska tässä vaiheessa sadun jännite on jo lopahtanut.

Monissa kuvissa korostetaan Adalminan hyviä suhteita elämänsä tärkeimpiin ihmisiin: vanhempiin, eukkoon ja Sigismundiin. Adalmina on saanut elämäänsä rakkautta, jota hänellä aiemmin ei ollut. Varsinkin Frölander-Ulfin kuvassa Adalminan hehkuu onnea ja vaikuttaa vapautuneen taakoistansa.

Karma II 1990.

Frölander-Ulf 2012.

Kuvat eukon kanssa korostavat Adalminan sisäistä muutosta. Ennen hän inhosi köyhiä, nyt pitää eukkoa hellästi kädestä kiinni.

Koivu 1957.

Karma II 1990.

Karman kuvassa Adalmina vapauttaa palvelijat tyrmästä. Adalmina ikään kuin myöntää toimineensa palvelijoita kohtaan ja korjaa tilanteen. Kultaisen asun yllä oleva talonpoikainen essu kertoo Adalminan olevan nyt työteliäs käytännön ihminen. Luterilaiset arvot kuultavat kuvasta läpi.

Karma II 1990.

Lisäksi on geneerisiä kuvia Adalminasta Sigismundin kanssa.

Sjöstedt 1956.

Lumme 2006.

Läpi kuvitustyönsä Frölander-Ulf korostaa prinssin ja Adalminan suhdetta muita kuvittajia enemmän ja luo heille todellisen rakkaustarinan. Viimeisessä kuvassa pari vaikuttaa aidosti onnelliselta. Adalmina kulkee edeltä ja ylempänä ja kädestä pitäen saattelee prinssiä kohti tulevaisuutta.

Frölander-Ulf 2012.

Olen otsikoinut viimeisen osion "Onnellinen Adalmina". Sadun maailmassa Adalmina saa kaiken ja on onnellinen. Nykyajan arvojen mukaan Adalminan onnellisuuden voi myös kyseenalaistaa - hänethän alistettiin ja hiljennettiin muottiin. Adalminan helmi on naisnäkökulmasta ristiriitainen satu. Toisaalta Adalmina on vahva luonne, älykäs ja valtaapitävä, mutta toisaalta hänellä on omassa tarinassaan passiivinen rooli ja hänet naitetaan prinssille lupaa kysymättä.

Meriläinen 1988.

Peter Pan (1988)

1990-luvun alussa Suomen tv:ssä näytettiin J. M. Barrien klassikkolastenkirjaan pohjautuva australialainen lastenelokuva Peter Pan (1988). Animaatioelokuvan tuotti Burbank Films Australia, joka teki 1980-luvulla monia halppisleffaversioita ikonisista lastenkirjoista. Animaatio ei ollut siis Disney-tasoa, mutta tarinankerronta puri silti. En tiedä, esitettiinkö Suomen tv:ssä muita Burbank Filmsin tekeleitä, mutta Peter Pan dubattiin suomeksi. Elokuvan voi katsoa englanniksi YouTubessa.




Towser (1984)


Arvostettu ja rakastettu brittiläinen lastenkirjailija ja kuvittaja Tony Ross on kirjoittanut luomastaan Towser-koirasta kuusi kirjaa: Towser and the Terrible Thing (1984), Towser and Sadie's Birthday (1984), Towser and Water Rats (1984), Towser and the Magic Apple (1985), Towser and Monster's Egg (1995), Towser and Towser's Party (1995).

Terrin kaverit: Kuningas, Misu ja Tohtori Nuuskanen.

Kirjoista tehtiin tv-sarja Towser vuonna 1984. Animoidussa sarjassa on 26 viisiminuuttista jaksoa. Fiksun ja sympaattisen terrierin tempauksia on seurattu Suomessakin.  Tv-sarjaa on näytetty Suomen tv:ssä 1990-luvulla suomeksi laadukkaasti dubattuna Ylellä nimellä Terri. Lisäksi tv-sarjaa on julkaistu myös vhs:llä päälle dubattuna nimellä Tauno. Jälkimmäistä dubbausta voi todistaa YouTubessa (alkaa 3:19).


Ruma ankanpoikanen (The Ugly Duckling, 1997)


H. C. Andersenin kuuluisimmasta sadusta Rumasta ankanpoikasesta on tehty lukuisia elokuvatulkintoja, joista yksi on kokopitkä animaatioelokuva Ruma ankanpoikanen (The Ugly Duckling), brittielokuva vuodelta 1997. Elokuva on David Elvinin ohjaama ja muitakin animaatioelokuvia 1990-luvulla tehneen Martin Gatesin tuottama.


Päähenkilö on ankkaperheestä häädettävä Ruma, joka ystävystyy toisen hylkiön, Rähjä-rotan kanssa. Kaverukset kohtaavat monia seikkailuja. Ruman kasvu kauniiksi joutseneksi ei ole elokuvan huippuhetki, vaan juonen kohokohta on Ruman ja Rähjän ystävyyskuprun korjaaminen. Ruma ankanpoikanen on sydämellinen elokuva ystävyydestä ja erilaisuudesta.


Elokuva on dubattu suomeksi ja julkaistu vhs:llä. Koko elokuva on katsottavissa englanniksi YouTubessa. Elokuvassa on useita mainioita lauluja, ja suomenkielisiin laulunsanoihin on linkki tässä.


Topeliuksen Adalminan helmen kuvitukset osa 5 - Adalmina sovittaa kruunua

Sigismund löytää sattumalta Adalminan helmen ja vie sen tämän vanhemmille. Neitoja saapuu
valtakunnan joka kolkasta koettamaan kruunua, mutta kruunu ei sovi kenellekään. Adalmina
kävelee vuohiensa kanssa linnan ohi, ja Sigismund vaatii paimentyttöäkin kruunua koettamaan
muiden paheksunnasta huolimatta.

Suurin osa kuvittajista on kuvittanut kruununsovituskohtauksen samalla tavalla: prinssi asettaa tai on juuri asettamaisillaan kruunua Adalminalle. Frölander-Ulfin kuvassa kruunun antaa isä.

Frölander-Ulf 2012.

Viljamaa-Rissasen Adalmina on päättäväinen mutta lempeä. Hän on ainoa Adalmina, joka kruunaa itse itsensä sen sijaan että antaisi miehen määritellä identiteettinsä ja asemansa kruunun kautta.

Viljamaa-Rissanen 1998.

Sadussa ei kerrota, miltä Adalminasta tuntuu, kun hänet johdatetaan prinssin luokse. Kuvittajat ovat kuitenkin tulkinneet Adalminan mielialaa. Hän on joissakin kuvissa vakava, toisissa jännittynyt tai tyytyväinen - mutta hän ilmaisee tunteensa joka kuvassa pidättyväisesti, mikä on merkki nöyryydestä mutta toisaalta myös kuninkaallisesta tyyneydestä. Adalmina on ilmeeltään ja asennoltaan "kiltin tytön" perikuva suurimmassa osassa kuvia.

Edelfelt 1902.

Karma II tekee omaperäisen tulkinnan Adalminasta. Hänen Adalminansa on samaan aikaan yllättynyt tilanteesta mutta myös varmana avaa sylinsä kuin uskonnollisessa riitissä - hän on valmis vastaanottamaan takaisin identiteettinsä ja kuninkaallisuutensa.

Karma II 1990.

Monissa kuvissa Adalmina osoittaa nöyryytensä taivuttamalla päätään prinssille tai luomalla katseensa alas. Pään asento on kuvituksissa siis selkein näyttö Adalminan muutoksessa ylpeästä nöyräksi. Osa Adalminoista seisoo pystypäin mutta silti ujona. Kruunauskohtauksen kuvituksissa toistuu vuodesta toiseen hämmästyttävän samanlainen kuva: prinssin edessä seisoo tuleva nöyrä vaimo. Monissa kuvissa Adalmina on Sigismundia lyhyempi ja tälle selvästi alisteinen. Joissakin kuvissa Adalmina sentään ottaa reippaasti katsekontaktia prinssiin, ja jotkin kuvittajat luovat heidän välilleen ihastuksen tunteita. Sadussa kerrotaan Sigismundin ensin pettyvän, kun hän saa vaimoksi vuohipaimenen, mutta perustelevan itselleen sitten rationaalisesti, miksi tästä tulee hyvä vaimo. Adalminan tunteista Sigismundia kohtaan ei hiiskuta mitään. Yksikään kuvittaja ei tuo esille Sigismundin ristiriitaisia tunteita.

Koivu 1957.

Lahtinen 1963.
Jalkojen symmetria viestii samanlaisista tunteista.

Karma I 1970.

Segercrantz 1989.

Vaajakallio 1990.

Lumme 2006.

Hans Petersonin kuvakirjoja

Ruotsalainen Hans Peterson on tuottelias lastenkirjailija, jonka teoksia on julkaistu paljon Suomessakin 1960-1970-luvuilla. Petersonin kuvakirjat ovat tylsiä sekä lattealta kuvitukseltaan että heppoisilta tarinoiltaan.

Petteri Pimin kitara (Petter Jönsson som hade en gitarr, 1959)
Humoristisessa kirjassa Petteri Pim etsii kitaraansa. Kuvittaja Iben Clante saa tehdä luovaa työtä käännellessään joka sivulla samaa toistuvaa asetelmaa.


Hei, ampu tulee (Den nya vägen, 1965)
Kylään rakennetaan uusi tie, jonka valmistumista Kaisa ja Olli seuraavat innolla. Ylva Källström on tehnyt teokseen riemukkaan kuvituksen.



Kun Pekka eksyi metsään (När Per gick vilse i skogen, 1969)
Pekka seuraa jäniksenjälkiä, eksyy metsään, viettää siellä koko yön ja tarkkailee talvista luontoa. Aamulla aikuiset ovat kauhuissaan, mutta Pekka vain miettii: "Metsässä on paljon eläimiä. Kukaan ei ole siellä yksin. Eikä eläimiä tarvitse pelätä." Harald Wibergin luontokuvat ovat herkkiä ja ihmiset korostetun jähmeitä.




Rakas vanha auto (Den gamla bilen, 1973)
Monica ja Göran Schultz ovat kuvittaneet Petersonin tarinan perheen Samuli-autosta, joka on kokenut kaikenlaista.


Antin eläinystävät (Lill-Olle och sommardagen, 1974)
Antti hoitaa eläimiä kotimaatilalla. Harald Wibergin kuvissa esittäytyy puistattavan perinteikäs maalaismaisema, mutta eläinkuviin Wiberg saa pirteyttä.





Suuri lumimyrsky (Den stora snöstormen, 1975)
Lapsi kertaa tarinaa vaarin lapsuudesta maalaistalossa, kun Mansikki-lehmän pitäisi pian poikia, ja lumimyrsky mullistaa arjen. Nostalgiaan jämähtänyt kirja ei tarjoa kovin kummoista lukukokemusta, mutta Wibergin kuvissa on hieman eloa. 






Päivin retki ukin luo (Maja-Lena går till morfar, 1975)
Päivin retki ukin luo on oma suosikkini Petersonin suomennetuista kuvakirjoista. Päivi ei kerro kenellekään, että päättää poiketa metsän toisella puolella asuvan ukin luokse. Matkallaan Päivi tarkkailee syksyistä luontoa ja nauttii metsän ihmeistä sielunsa joka sopukalla. Svend Otto S.:n kauniit kuvat korostavat lapsuuden yksinkertaisia iloja!






Näiden kuvakirjojen lisäksi Hans Petersonilta on suomennettu seuraavia teoksia:
- Hetaliisa ja Kerahvi (kuv. Ulla Sundin-Wickman)
- Uusi kotisi, Petteri (kuv. Stig Södersen)
- Kyllä Pelle pärjää; Pelle ja isä; Älä hellitä, Pelle (kuv. Palle Bregnhoi)
- Maija autiolla saarella (kuv. Helvi Tiisala)
- Taneli lentää (kuv. Tord Nygren)
- Hei, Aaron täällä (useampi kuvittaja)
- Kun tuuli vei kanat, Se suuri lumipyry; Maunu ja oravanpoika, Maunu, Matti ja Mari, Maunun seikkailu satamassa; Markku ja orava, Markun joululahja; Piia ja Petri kesäsaarella; Anna, 7 vuotta, Anna ja salaisuus, Pikkuruinen suuri Anna, Kuinka Peter ja Anna saivat kodin (kuv. Ilon Wikland).
- Kun Simo katosi, Simon ja karkulainen, Simonin talvi, Simon muuttaa (kuv. Tord Nygren).